Ajatukset!
Mieli vaeltaa menneeseen, mieli vaeltaa tulevaan tai mihin vaan. Se on ihan normaalia, ajatus tulee ja ajatus menee. Emme voi olla ajattelematta koskaan. On sitten asia erikseen, mitä me niillä ajatuksillamme teemme, jäämmekö niihin jumiin vai annammeko niiden mennä eteenpäin? Annammeko uuden ajatuksen virrata tilalle ohi lipuvaksi?
Erityisherkkänä mulla on varmasti ikuisesti taipumusta liialliseen murehtimiseen, asioiden vatvomiseen ja ylianalysointiin. Mutta onneksi on keinoja yrittää hillitä ajatuksiin jumittunista edes hieman, hetkeksi. Kuten vaikka hengittäminen, jota teemme niin kauan kuin elämme. Mutta harvoin kiinnitämme siihen huomioo. Se on taito, jonka vauva osaa täydellisesti, mutta mihin se on matkan varrella jäänyt? Syvään hengitys, se auttaa. Sisäänhengityksellä lasken neljään, ulkoshengityksellä yhdeksään. Se kuulema rauhoittaa hermostoa ja ylivirettä. Ja olen kyllä itsekin huomannut sen rauhoittavan vaikutuksen. Hengityäminen on helppoa, miksi emme siis osaa usein hengittää? Yritän tehdä sitä päivän aikana aina kun muistan, yleensä rauhallisina hetkinä. Mitä enemmän teen, sitä paremmin opin siitä itselleni tavan ja hengittäminen muistuu mieleen yhä useammin. Ehkä vielä joskus myös niissä kiireisessä hetkissä, kun tuntuu että koko paketti leviää kasaan.
Pyrin myös tekemään mahdollisimman paljon kaikkea kivaa, päivän kiireiden ja pakollisten juttujen lomassa. Kivat jutut auttaa ajatuksia kiinnittymään johonkin kivaan, ikävien asioiden tai vatvomiseen ja ylianalysoin sijaan. Ainakin joskus. Ja jos ei, niin ei se mitään. Välillä lipsahtaa, ihan kaikessa, mutta ei siitä tarvitse itseään haukkua! Lempeys vie paljon pidemmälle, myös uuden taidon opettelussa. Vaikka tietysti joskus on hyvä vähän ponnistella! Kohtele itseäsi kuin kohtelisit pientä lasta, joka opettelee jotain uutta. Hän harjoittelee ja välillä kaattuu. Välillä vähän itkettää, mutta ei se mitään, sitten taas noustaan. Kehutaan yrittämisestä ja halataan lempeästi pyllähdyksen jälkeen.
Ja huolihetki! Pyrin edelleen pitämään niitä hetkiä! Vartti päivässä, lupa murehtia niin paljon kuin sielu sietää! Sitten unohdan huolet, heitän ne romukoppaan ja unohdan!