Tunteet. Tunteet. Tunnetaitoja.

Tunnen. Tunnen. Tunnen niin voimalla että! Kun innostun, innostun sata lasissa, enkä pysty keskittymään enää mihinkään muuhun kuin siihen innostukseen! Olen aivan täpinöissäni, luita ja ytimiä myöten.

Kun suututtaa, tuntuu raivo valtavalla voimalla koko kehossa. Haluan huutaa. Kun itkettää, itkua ei lopu koko päivänä, josko edes seuraavana. On vaikea keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen tunteeseen.  En tiedä kuinka saada ajatuksensa mhinkään muualle, ennen kuin tunne on ”ratkaistu”. Muiden tunteet tarttuu ja valtaa kehon, omista tunteista puhumattakaan.

Jännitys on kamalaa. Jos pitää esiintyä, menen lukkoon. Jännitys ei paranna suoritusta, usein se vain lamaannuttaa.

Elämä olisi joskus aika paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi tuntea niin kauhean voimakkaasti voimalla. Toisaalta, olisiko elämä niin hauskaa ja mielenkiintoista ilman tunteita?

Tuskin. Rakkaus on maailman paras tunne. Rakastamisen taito on taidoista tärkeimpiä. Mikä onkaan sen ihanampaa, kuin piristää muita ihmisiä? Tuottaa muille hyvää mieltä! Mitä ihanaa oletkaan tehnyt viime aikoina piristääksesi itsestäsi tai muita?

Onneksi omia tuntemisen taitoja voi myös kehittää pikkuhiljaa. Voi yrittää hengitellä syvään, silloin kun on rauhallisessa ja tyynessä mielentilassa. Meditaatio, jooga. Kävely, liikunta. Avanto, sauna. Eläimet, metsä. Ja moni muu asia.

Minkälaisia keinoja sulla on sun tunnetaitojen kehittämiseen? :)