Syyslomalla laidasta laitaan, tunteita ja tekemistä.
Loma on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa ja väsymystä. Mutta onneksi on ollut myös yhtä paljon iloa, ihania hetkiä ja ihania ihmisiä. Loma alkoi yläilmoissa kiipeilemässä kaverini kanssa salmisaaressa. Se antoi hyvän puhdin ja kipeät kädet tähän viikkoon. Sunnuntaina matkasin sitten jo Jyväskylään näkemään äitiäni ja kummityttöä sekä hänen äitiään.
Heitä oli hauskaa nähdä vaikka väsymys painoi. Äitini kanssa kävimme joogaamassa ja katsoimme katukatti Bob -leffan. Ja Bob oli kerrassaan hellyyttävä! Kummitytön ja hänen äitinsä kanssa kävimme ulkoilmassa Jyväskylän metsissä, laajavuoressa, jossa Matti Nykäsenkin hyppytorni, Jyväskylän ainoa kuuluisuus sijaitsee. Vauksi.
Loppuviikosta taas kävin koronatestissä flunssan vuoksi, enkä siksi tehnyt pariin päivään juuri mitään. Mutta oikeastaan pelkkä hengailu poikaystävän kanssa Helsingissä (siis kotona) oli hauskaa ja lepokin teki terää. Lauantai-aamuna sain negatiivisen tuloksen koronasta, jonka jo arvasinkin, koska sairastan flunssaa joka syksy tähän aikaan (ja suunnilleen kaikki lomat). Ja koska flunssa oli jo väistynyt syrjään, uskalsimme lähteä keskustaan ostamaan molemmille housut. Siis minulle ja poikaystävälle. Kävimme myös syömässä ja leffassa, jossa väsymys meinasi muuttua itkuksi.
Toisinaan olen kyllästynyt itkuherkkyyteeni itsekin ja olisi paljon hauskempaa ottaa tuollaiset väsyneetkin tilanteet enemmän huumorilla. Mutta ehkä tämän melankoliaan taipuvaisen aivoradat muuttuvat vielä hiukan positiivisemmiksi ajan ja harjoituksen kanssa. Se lisääntyy mihin keskittyy, ehkä tällaisina pimeinä ja viilenevinä syysiltoina ja päivinä on hyvä aika keksiä itselleen ja itsensä kanssa mahdollisimaan paljon kaikkea mukavaa tekemistä, omaa aikaa ja lempeitä ajatuksia itsestä ja omista epäonnistumisistaan. Niistä voi aina oppia jatkossa, eikä niitä siltikään tarvitse pelätä niin kovin. Sellaista sattuu kaikille, mutta voin silti myös oppia ottamaan enemmän vastuuta omasta käytöksestä, omista tunteista ja omasta elämästä. Ne eivät ole vain sattuman varassa, niin kuin olen ennen itselleni valedellut. Minulla on suurin vastuu ja velvollisuus minusta ja minun elämästäni. Minä päätän mihin suuntaan elämäni suunta menee, ei kukaan muu. Minä myös päätän, kuinka käyttäydyn ikävissä ja vaikeissa tilanteissa: Raivoanko, toiminko niin kuin olen aikaisemmin oppinut käyttäytymään? Vai yritänkö muuttaa niitä aivoni hermoratoja paremmaksi, yritänkö löytää parempia tapoja toimia?
Kaikesta huolimatta, olen hyvin onnellinen, että juuri nyt oli syysloma. Sitä tarvittiin! Sain myös aivan ihanat välineet villasukkien tekoon, aivan erityisen ihanalta ihmiseltä. Kiitos, että kestät edelleen tätä tyyppiä! Näillä välineillä on hyvä lähteä harjoittelemaan villasukkien tekoa. Ajatus piristää. Huomenna puhaltavat sitten taas uudet tuulet, kun meillä alkaa työharjoittelu päiväkodissa! Hieman jännittää (huomenna jännittää entistä enemmän), mutta on myös kivaa mennä. Kiva saada elämäänsä selkeää rutiinia. Täytyy muistaa pitää hyvästä unirytmistä, ruokavaliosta ja arjen hyötyliikunnasta hyvää huolta, niin hyvin kuin vain suinkin pystyy. Jotta jaksaa mahdollisimman hyvin, eikä kuluta kaikkia voimiaan turhaan stressaamiseen. Herkuttelua ja hauskaa tekemistä unohtamatta!
Ja ps: Olen päättänyt, että yritän syksyn mittaan pitää itselleni omia treffi-iltojani yksin. Saan tehdä juuri sitä, mitä juuri sinä hetkenä tekee mieli tehdä. Sellaisia asioita, mitkä voisivat tehdä minut iloiseksi. Ajattelin myös aloittaa kiitollisuus päiväkirjan kirjoittamisen edes viikon verran (jaan ensi viikolla teillekin). Kokeile sinäkin!
