Vähän on ollut kaamosmasennusta

Välillä vähän väsyttää ja itkettää ilman mitään kunnollista syytä. Tai sitten itkettää jostain ihan kummallisesta syystä. Töissä ei suju siis yhtään mikään, eikä vapaallakaan jaksa oikeastaan mitään… Kaikki menee ihan pieleen ihan koko ajan. En mene edes salille koska väsyttää ja masentaa, vaikka juuri se voisi olla lääke tähän kaikkeen. Piristysruiske, josta saisi jotain muuta, mukavaa ajateltavaa tähän masentavaan pimeyteen. Kävelen toki päivittäin reippaasti askeleita, mutta eipä sekään salin veroinen ole piristävyydessään, pitää vain peruskuntoa yllä.

Vihaan näitä pohjoismaisia ja pimeitä marraskuita, miksi tällaisia pitää olla edes olemassa, kiusaamassa vain meitä synkkiä ihmisiä?

No, tää nyt vaan on näitä päiviä, kun mikään ei tunnu miltään ja kaikki menee ihan täysin pieleen. Kun tekisi mieli vain valittaa ja takertuu liian pitkäksi aikaa negatiivisiin ajatuksiin. Kyllä tämäkin päivä ja tämäkin olo menee aamuun mennessä ohi. Aivan kuten kaikki muutkin päivät ja kaikki muutkin olotilat. Lopulta. Huono mieli vaihtuu pian hyväksi. Kyllä se siitä, ei se oli niin vakavaa.

Mikä siis avuksi? Ehkä vain raahaudun sinne kuntosalille pian. Syön ravintolisää ahkerasti. Nukun paljon. Lepään paljon. Ja joskus voin nähdä kavereita. Ja voisin myös olla stressaamasta vähän vähemmän. Keskitän ajatuksia myös niihin onnistumisiin, hyviin asioihin ja hauskaan tekemiseen. Ei ne työt stresssamalla parane. Ei ne muuttoasiat etene stresssamalla, enkä todellakaan löydä uutta kämppistä tilalleni stressaamalla. Stressi tuo vain ylimääräistä kitkaa ja väsymystä koko touhuun. Paremmalla mielellä kaikki sujuisi paljon mutkattomammin, ajatus luistaisi ja muistaisi, kaikki hommat soljuisi paljon joutuisammin. Ei se pimeyskään häviä masentumalla, vaikka kuinka se pimeys ärsyttäisi kotiin töistä lähtiessä. Kyllä tämä tästä vielä. Kohta on vuoden pimeimmät illat ohitse ja käännymme valoisampaan päin.

Mikä teillä auttaa kaamosmasennukseen?