Blogi on voimavarani
Joillekin suurin intohimo on musiikki, joillekin toimii näytteleminen tai ihan vaan arkiliikunta. Kenties lääkärin ammatti tai lakimies. Minulle suurinta lohtua vaikeisiin hetkiin tuo kirjoittaminen, läheisteni lomassa. Kun saan kirjoittaa huoleni paperille, pois mielestä. Vaikka usein ne sinne mieleen jää, niin kyllä tämä aina vähän helpottaa oloa. Ainakin hetkeksi.
Mulla on tapana jäädä vellomaan ikäviin asioihin, varsinkin nyt viime päivinä. Vaikka eihän ne ulkoiset olosuhteet muutu siitä miksikään, ajattelin siitä yhdestä ja samasta asiasta sitten positiivisesti tai negatiivisesti. Jos stressaan työharjoittelua, mitä se hyödyttää, että mielialani on niiden vuoksi matalana jatkuvasti aamusta iltaan. Ja jatkan vain omaa pahaa oloa, pitkitän sitä omilla ajatuksilla. Eikö mun olisi paljon helpompi olla itseni kanssa ja hengittää, jos mielialani olisi hyvä ja iloinen, positiivinen. Ja tiedostan kyllä, ettei aina voi olla hyvä mieli, eikä tarvitsekaan. Tietenkään. Mutta äh. Miksi jään kaikkeen ikävään jumiin. Salilla saan ajatukset melkein paremmiksi, kun yritän saada ajatukset muualle. Mutta sitten palaan taas niihin ikäviin ajatuksiin, jotka luovat ikäviä tunteita ja ikäviä tekoja (tunnesyömistä tms) . Vaikka hei, ei tämä oikeasti ole mikään maailmanloppu. Ihan pieni juttu vain, oikeasti. En ole kuolemassa.
Tiedän mitä tehdä, mutta en jaksaisi tehdä. Paitsi sitten, kaupassa sain älyväläyksen. Mun on pakko kirjoittaa. Vaikka välillä ei millään jaksaisi ja välillä tämä on yksi suuri velvollisuus. Niin kuitenkin, suurimman osan ajasta tämä on suuri voimavara. Tämä on tuonut lohtua ja helpottanut vaikeina päivinä suunnattomasti. Kiitos tälle blogille, omalle blogilleni. Kiitos myös heille, joille voin soittaa ja helpottaa oloani puhumalla niitä näitä. Sekään ei ole itsestään selvyys. Mutta siitä etuoikeudesta haluan pitää kiinni kynsin ja hampain. Läheisistä suhteista. Soitin juuri eräälle poikaystävälleni ja olo helpttui. toivottavasti tämä olo pysyy loppuillan. Ja miksipäs ei.
Tähän loppuun on hyvä vielä kerran muistuttaa itseään myös oman elämänsä hyvistä asioista: Olen kiitollinen tästä blogista, poikaystävästä ja kavereista, perheestä. Siitä, että jalkani toimivat ja saan käydä salilla. Sekään ei ole itsestään selvyys. Tänään minulla oli työharjoittelussa ensimmäinen näyttöpäivä ja se meni kuulemma hyvin, 3/3! Sain hyvää palautetta siitä, mikä meni hyvin ja mikä taas voisi mennä vähän paremmin. Tykkään mun ohjaajasta, joka on ollut reilu ja ohjannut mua loistavasti. Olen kiitollinen siitä, että muutamme tammikuussa yhteen poikaystäväni kanssa. Silloin se viimeistään konkretisoituu ja saan elää pitkään toivomaani asiaa todeksi. Jes!
Mikä teidän intohimonne on? Tai mistä vain tykkäätte? Mikä auttaa teitä vaikeina hetkinä?
