Solmussa

Sisälläni kuohuaa. En tiedä mitä elämältäni oikein haluan. Mikä on elämän tarkoitus? Miksi en uskalla heittäytyä elämän tarjoamiin mahdollisuuksiin. Miksi pelkään epäonnistumisia niin paljon. Miksi sabotoin onnen itse itseltäni… Kun jotain hyvää voisi tapahtua mulle, säikähdän sitä ja juoksen karkuun. Pilaan mahdollisuuteni hyviin ihmissuhteisiin. Kun yritän korjata virheitäni on jo liian myöhäistä. Ei se onnistu enää. 

En pysty uskomaan, että voisin olla sen kaiken onnen arvoinen. Olen vain niin kelvoton. Sisälläni muhun sattuu ihan hirveesti. Kaipaisin rakkautta ja läheisyyttä enemmän kun mitään muuta. Mutta silti torjun sen kaiken mitä kaikista eniten tarvitsen tässä maailmassa…. Kun löydän hyvän miehen, torjun hänet koska pelottaa liikaa. MIKSI?