Mikä ihmeen ihminen minä sitten olen?!
On sanomattakin selvää, että olemme kaikki erilaisia. Luulisi kaikkien tietävän, että jokainen saa syntymälahjaksi oman synnynnäisen temperamenttinsa, joka ei muutu koskaan. Yhteiskunta, perhepiiri, kokemukset: Siis aivan kaikki meidän ympäristössämme oleva vaikuttaa meihin, ja siihen millaisiksi aikusiksi me kasvamme. Sen lisäksi meillä jokaisella on meidän oma ainutlaatuinen persoonamme, jolle tuo temperamentti luo pohjan. Ihminen on monen tsiljoonan asian kokonaisuus, johon vaikuttaa suuuuuri määrä asioita. Emme aina edes tajua, mikä meidät saa toimimaan. Syynä tähän on salakavala alitajunta. Tuo mokomakin alitajunta päästää noin tuhannesta tiedostamattomasta ajatuksesta vain noin yhden ajatuksen tietoiseen mieleemme. Ja tuohon yhteen ajatukseen on voinut vaikuttaa noin tsiljoona asiaa ( no ei nyt ehkä ihan. Melkein vain). Esimerkiksi kuukautiset, nälkäisyys, verensokerin lasku tai nousu, toisen ihmisen sanomiset. Ehkä jokin kappale jonka juuri nyt kuulet tai vaikkapa mainos, jonka ohitse olet juuri äsken kävellyt. Siinä me sitten viisaana luulemme tietävämme mistä tuo yksi viisaista ajatuksistamme on tullut. Vaikka todellisuudessa vain meidän vieläkin viisaampi alitajunta sen yksin voi tietää. Yhteen asiaan voi vaikuttaa monta seikkaa. Sitä paitsi: Viereystilamme vaihelee päivän mittaan jatkuvasti hyvästä huonoon ja huonosta takaisin hyvään. Meidän ei tarvitse tehdä sen eteen yhtään mitään. Se tapahtuu aivan luonnostaan, joka päivä. Halusimme sitä tai emme. Aivan sama asummeko hyvinvointivaltio Suomessa, vai kehitysmaassa, löydämme kaikki ongelmia elämästämme. Raha ja materia ei huonoa mieltä korjaa meistä pois, sen varmasti jokainen tajuaa.
Jos takerrumme ajatuksillamme huonoon oloon, se vain pitkittää ja kiihdyttää huonoa oloa. Märehtiminen siis seis! Ilman valittamista alhainen mielentila kestäisi vain noin 90 sekuntia kerrallaan, siis se kaikista pahin olo. Sen jälkeen meidän sisäinen järjestelmämme lähtee luonnostaan nostamaan vireystilaamme paremmaksi. Se, että käymme päivän mittaan noin viisi kertaa alhaisessa mielentilassa, on jokaiselle ihmiselle aivan luonnollista. Se kuuluu ihmisen perustoimintoihin. Se tapahtuu joka ikinen päivä. Ennen, nyt ja aina tulevaisuudessa. Jos emme kiinnitä siihen sen kummempaa huomiota, on se pian mennyt itsestään ohi, huomaamatta. Sen sijaan monet eivät huomaa niitä hyviä mielentiloja, koska ovat jumiutuneet valittamiseen ja pitkittävät sillä omaa pahaa oloaan. Ajattelumme on meidän pahin vihollisemme, siinä missä se myös on meidän suuri mahdollisuutemme. Jos en ole onnistunut selittämään asioita tarvittavan vakuuttavasti, kuunnelkaa vaikka Katri Mannisen videoita aiheesta, esimerkiksi hänen facebook -sivuiltaan! Ja muistakaa, olemmehan kaikki inhimillisiä ihmisiä! Ei meistä kukaan ole täydellinen, mutta se meistä ihmisen tekeekin. Koko elämä on yhtä oppimisen matkaa. Kohti parempaa. Sitä meistä jokainen tekee, tavalla tai toisella.
Mutta sitten siihen alkuperäiseen kysymykseen? Kuka se minä sitten olen? En ole yhtään varma. En tiedä. Paljon on selvittämättä. Mutta ainakin olen temperamentiltani melankolinen. Olen introvertti. Ujo. Uusissa tilanteissa ensimmäinen reagtioni on vetäytyminen. Jännittävissä tilanteissa haluaisin vain paeta kauas pois. Liian usein olen tähän turvautunut. Sosiaalisissa tilanteissa on helpompi olla aivan hiljaa kuin puhua. Mutta olen vain jämähtynyt vanhoihin ja opittuihin käytösmalleihini. Ei luontainen ja pysyvä ensireagtio kerro, kuinka mun on toimittava sen jälkeen. Olen vain tottunut käyttäytymään näin AINA. Haluan oppia huonoista tavoistani pois. Tapani ei ole sama kuin muuttumaton osa minua, temperamentti. Liian usein sanotaan: ” Olen tällainen enkä muuksi muutu.”, ” ”En voi tehdä sitä ja tätä koska olen tällainen.”, ” Olen liian vanha siihen.. En voi enää tehdä sitä..”. ”En voi kehittää itseäni, koska itsensä pitää hyväksyä sellaisena kuin on.” Totta. Itsensä pitää hyväksyä sellaisena kuin on. Itseensä täytyy luottaa, itseään tulee arvostaa. Mutta ei se estä sua tekemästä asioita, mitä haluat tehdä. Tulet kehittymään ihmisenä niin kauan kuin elät, vaikka et tekisi asian eteen mitään. Mutta jos kehität itseäsi tietoisesti, on kehitys puolet nopeampaa. Kehityt sellaiseen suuntaa kuin haluatkin kehittyä. Piste. (Jatkuu ehkä ensi kerralla. Tai sitten ei, sen aika näyttää!). Kiitos ja näkemiin tällä kertaa!
