Elämää päiväkodissa. Mitä lapset opettaa?
Olen ollut nyt kaksi viikkoa työharjoittelussa päiväkodissa 1-3 vuotiaiden ryhmässä. Ja niin kuin arvata saattaa, kiireistä on ollut eikä tylsää hetkeä monesti päivän aikana tule. Kiire ja tekemisen meininki on mielestäni mukavaa, koska silloin päivät menevät nopeasti, eikä sitä tylsää hetkeä tosiaan tule. Ja kyllä, onneksi me myös rauhotumme toisinaan toimintatuokioilla askartelemaan, lukemaan, laulamaan ja soittamaan sekä metsäretkille jne. Lapset tarvitsevat kiireetöntä kohtaamista joka päivä ja sitä heille myös haluan antaa. Ja tietysti on myös lepohetki ja vapaata leikkiä ja ulkoilua.
Ainoa miinus kiireessä on se minun huono muistini ja paniikkikupla. Kun on paljon muistettavaa ja paljon lapsia yhtä aikaa, jotain väkisinkin unohtuu. Varsinkin uudessa paikassa. Mutta nyt olen ollut tuolla jo kaksi viikkoa, joten ehkä se siitä vihdoin alkaa helpottaa edes hieman! Ja kyllähän se ajoittain alkaakin. Tämän viikon perjantaina oli vihdoin sellainen olo, että kyllä niitä parempiakin hetkiä on päivän aikana, sen kiireisen säheltämisen lomassa. Niihin kannataa kiinnittä myös huomiota. Kyllä minäkin pystyn tähän. On hyviä hetkiä huonojenkin joukossa. Ja ne lapset!! He ovat aivan ihania. He opettavat minulle enemmän kuin kukaan. Kun olin perjantaina lähdössä kotiin, eräs lapsista huusi hei hei, ja toivotamme toisillemme hyvää viikonloppua. Tuntuu, että lähennyimme päivän aikana taas hiukan. Ja lähennymme varmasti seuraavan 5 viikon aikana vielä paljon lisää! Heidän takiaan haluan oppia hyväksi ja rennoksi hoitajaksi, hyväksi kasvattajaksi. Ei saa olla liian lepsu miellyttäjä, mutta ei myöskään liian jäykkä jännittäjä. Pitää osata asettaa rajoja, eikä asettua peloissaan lapsen tahtoon, mutta ei olla myöskään liian jäykkä ja ehdoton. Täytyy osata heittäytyä leikkiin ja lapsen tasolle.
Mitä lapset ovat opettaneet minulle? Paljon! Siitä, kuinka paljon ihmeteltävää ympärillämme onkaan. On hienoa luontoa ja ihania eläimiä. He iloitsevat pienestäkin, kun minä helposti valitan. Olen oppinut sitä, kuinka sitkeällä työllä ja yrittämisellä voi oppia vaikka mitä. Esimerkiksi kävelemään (vaikka kyllähän nuo jo kaikki kävelevät itse) tai muita hienoja taitoja.Se lapsen sinnikkyys ja periksiantamattomuus ovat jotain niin ihailtavaa! Mihin minä olen sen kadottanut? Toki, perusluonteeltani nyt vain olen vähän tällainen laiska, sellainen joka luovuttaa helposti. En ole kovin sinnikäs, vaan juurikin se helposti luovuttava. Jos epäonnistun, miksi yrittää enää uudelleen? Ei mitään järkeä!
Mutta miten ihmeessä voisin oppia hyväksi kirjoittajaksi, jos en harjoittele ja harrasta kirjoittamista säännöllisesti? Miten voisin olettaa saavani tästä itselleni työn kuukaudessa, jos en tee mitään sen eteen: Hanki verkostoja tai harjoittele? Kaikki ei tapahdu vain eteenpäin lipumalla ja odottamalla. Joienkin asioiden eteen täytyy nähdä vähän vaivaa ja laittaa hieman omaa panostaan peliin. Välillä tarvitaan sitä kuuluisaa sinnikkyyttä, jota voin kehittää sitäkin itsessäni. Kaikki ei tapadu odottamalla, vaikka moni asia tapahtuukin minulle ns. ”sattumalta”. Mutta ei kannata tuudittautua siihen sattumaan liikaa. Elämä on myös omissa käsissä ja voin vaikuttaa siihen itse omalla toiminnalla. Tekemällä tekoja ja työtä haaveideni eteen. Liittymällä vaikka Linkedliniin ja alkamalla seuraavien kuukausien aikana hankkimaan itselleen niitä verkostomahdollisuuksia. Ja kirjoittamalla ahkerasti. Kaikki ei ehkä tapahdu vielä ekan vuoden aikana, mutta kahden vuoden päästä tilanne voi olla jo ihan eri. Never know. Ole sinnikäs ja toivo parasta. Ja ennenkaikkea: Olen yrittänyt parhaani ja tehnyt kaikkeni haaveeni eteen. Myöhemmin ei tarvii katua yrittämättömyyttä ja sitä surullisen kuuluisaa laiskuutta. Ja ehkä sillä onnellakin on osansa pelissä. Vielä joskus.
Mitä muuta olen oppinut? No ainakin vähän rentoutta. Elämässä on paljon kauneutta ja hyvää. Se kannattaa huomata.
Mitä muuta minulle sitten kuuluu? Ihan hyvää, kiitos kysymästä. Eilen oli halloween kauhuleffa -ilta, jossa leffa ei tosin ollut kovin pelottava. Nyt olen menossa Lohjalle poikaystävää näkemään ja kirjoitan tätä postausta. Ja niin! Mitä sulle kuuluu?
Varo leikkiviä lapsia -ne voi opettaa ja kasvattaa. Alla on myös hieno kurpitsa eilisestä leffaillasta. Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa just sulle!
