Enemmän haaveilua

Haaveilu voi olla hauskaa ja pelottavaa yhtä aikaa. Haaveilu voi olla innostavaa. Se voi luoda toivoa tulevaan, se voi antaa jotain odotettavaa. Tai se voi olla kivaa ihan muuten vaan.  Eikä sen tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä. Se voi olla ihan vaan jotain arkista, tai sitten ei. Se voi olla myös jotain hyvin suurta. Haaveilua ei pitäisi koskaan lopettaa, se voi olla kaiken harmaan ja tylsän arjen yksi suuria voimavaroja. Uskaltakaa ihmiset haaveilla! Se ei poista arjen realiteetteja, se voi luoda siihen lisää iloa ja odotettavaa. Merkityksiä.

Omien aitojen haaveiden myöntäminen itselleen voi olla myös valtavan pelottavaa. Mitä ne edes ovat? Haaveita kohti lähteminen pelottaa. Entä jos en osaa? Olen aivan lukossa jo nyt. En osaa kirjoittaa soljuvasti ja vapaasti. Kirjoittaminen takkuaa ja ideat ovat vähissä. Entä jos lähden tavoittelemaan haaveitani ja ajatus sekä kirjoittaminen alkaa takkuamaan entistä enemmän? Jos kirjoittaisin blogia työkseni, muuttuisiko se velvollisuudeksi, hävittäisikö velvollisuus loputkin ideani?

Haaveissa suurimpana siintää edelleen kirjoittaminen. Olen katsellut kursseja ja miettinyt kirjoittamiseen liittyvää opiskelua. Jos vaikka tämän muun tekemisen ohella kävisin työväenopiston kurssin kirjoittamisesta? Ihan vaan harrastuksena. Mutta se maksaa ja mulla ei olla rahaa! Tosin ei se paljon paljoa maksaisi. Samalla haaveilen olevani rikas. Ja pääseväni töihin. Työpaikkaan, jossa viihdyn. Ja voisin viihtyä lasten parissa, mutta tarvitsen itsevarmuutta ja rentoutta lisää. Avautumista ja rohkeutta heittäytyä. Haaveilen tämän kaiken kehittämisestä edelleen. Haluan olla luova. Kirjoittaa, kuvata ja päästä kuvattavaksi. Kunhan rohkenen kuvattavaksi uudelleen.

Haaveilen myös siitä, että korona menisi pian ohi ja pääsisi liikkumaan ihan tavallisesti. Pääsisi tapahtumiin ja kirjastoon. On jo ikävä leffateatteria, Stand uppia ja Oodia! Ja sitä, ettei tarvii miettiä mihin voi mennä saamatta koronaa. Haluan käydä salilla ihan normaalisti, ilman koronaa.

Haaveilen matkailusta. New Yorkin matkahaave on ja pysyy, niin kauan, että sinne asti pääsen!

Haaveilen ihan tavallisesta arjesta. Arjella on suuri merkitys haaveilun ohella. Molemmat mertitsevät paljon. Haluan arjessa pysyvän turvallisuutta. Haluan arjen ihmissuhteisiin syvyyttä ja haluan säilyttää kaiken sen hyvän mikä jo on. Haluan yhteistä aikaa ja tekemistä, haluan myös omaa aikaa ja omaa tekemistä. Haluan tasapainoa ja rajoja. Haluan aurinkoa, haluan kevään. Haluan aurinkoisia kävelyitä meren rannalla ja keväisen tuulahduksen tuntua kasvoillani, samalla kun kuuntelen jotakin kiinnostavaa äänikirjaa. Haluan kehittää yleistietoani ja oppia uutta. Haaveilen parisuhteen ja ystävyyssuhteideni syventämisestä. Tänään haluan nähdä kaveriani kahvin merkeissä ja tehdä jotain kivaa poikaystäväni kanssa ja katsoa tempparit. Haaveilen viikonlopun saunaillasta ja hyvästä ruoasta. Haaveilen urheilusta ja haaveilen sen tuomasta hyvästä olosta. Huomenna sitten, urheilemaan.

Mistä sä haaveilet?