Epävarmuuden sietämistä

Valmistuminen siintää jo aivan päivien päässä. Työharjoittelu ei mennyt ollenkaan niin hyvin kuin toivoin ja olisin halunnut. Mua jännittää jo hieman se, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vaikka toisaalta se on myös vapauttavaa. Nyt mulla on kaikki mahdollisuudet ihan mihin vain, nyt mulla on kaikki avaimet omissa käsissäni! Saan päättää ihan itse, mihin suuntaan lähden. Mutta pärjäänkö, ja kuinka ihmeessä? Uskallanko ottaa vastuuta itsestäni ja muista, uskallanko sietää omaa epätyädellisyyttäni ja yrittää silti? Uskallanko epäonnistua ja sallia virheet osaksi elämää? Oppia niistä ja jatkaa elämää armollisesti eteenpäin? En ole täydellinen, olen kaikkea muuta.

Ja niinhän se on, että tämä elämä on vain yhtä jatkuvaa aaltoliikettä epäonnistumisen ja onnistumisen välillä. Välillä mennään eteen, välillä taakse. Välillä junnataan tovi paikoillaan. Ja sitten taas mennään, suuntaan jos toiseen!

Olen viime päivinä pohtinut paljon elämääni, itseäni. Menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Miksi olen tällainen kuin olen? Miksi olen vähän kömpelö ja epävarma? Kuinka sietää sitä ja uskaltaa tehdä asioita siitä huolimatta, antamatta sen epävarmuuden vaikuttaa liikaa? Mutta on minussa myös paljon hyvää, yritän muistaa myös sen ja keskittyä ennen kaikkea vahvuuksieni hyödyntämiseen: Olen hyvä kuuntelemaan ja haluan auttaa. Olen hyvä juuri näin ja voin parantaa toimintaani iloisemmin mielin.

En halua enää jättää tekemättä asioita epäonnistumisen pelossa tai vain sen vuoksi, että pelkään liikaa muiden mielipiteitä. Mutta tiedostan samalla myös sen, että tulen varmasti jossain määrin näin tekemään aina. Meitä ihmisiä kun kiinnostaa muiden mielipiteet,vaikka emme sitä ääneen myöntäisikään. Ainakin jossain määrin, edes läheisten.

Nyt kun valmistun, mulla on taas uusi mahdollisuus opetella sietämään omaa epätäydellisyyttä ja epäonnistumisia uusissa työpaikoissa. Uusista asioista ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, niissä on aina suuri riski epäonnistua (mutta myös onnistua). Mulla on taas suuri mahdollisuus oppia hyödyntämään omia vahvuuksiani!

Ja vaikka epäonnistuin myös työharjoittelussa useamman kerran, yritän ottaa tästä itselleni uuden oppimisen paikan. Vaikka annoin pelolleni liikaa valtaa ja tein sen vallassa paljon tyhmiäkin virheitä, niin mennyttä ei voi enää muuttaa. Joten on vain otettava opikseen ja tehtävä ensi kerralla paremmin!

Nyt olen aivan uuden eessä. Kaikki tiet ovt edessäni Se on niin pelottavaa kuin innostavaakin. Yritän parhaani ja ajattelen itsestäni enemmän hyviä ajatuksia. Se riittää tältä erää. Heippa!