Erityisherkän tuntemuksia
Viime aikoina olen pohtinut valtavan paljon sitä, millaista on elää erityisherkkänä introverttinä, ekstroverttien ei-erityisherkkien maailmassa. Mielestäni se on kaikkea muuta kuin helppoa. Ilman ulkoisia paineita olisin varmasti hyvinkin tyytyväinen omaan elämääni. Viettäisin paljon aikaa itsekseni, ilman minkäänlaista ongelmaa. Toisinaan näkisin itselleni läheisiä ja tärkeitä ihmisiä. Viettäisin hyvää aikaa heidän seurassaan, muutaman tunnin kerrallaan. Kukaan ei arvostelisi oman näköistä ja erilaista elämääni. Olisin onnellinen, tyytyväinen elämääni. Onnellisuus ei ole huonojen tunteiden puuttumista elämästä. Kaikki tunteet kuuluvat aivan jokaisen ihmisen jokaiseen päivään. Tunteiden vuoristorata tuo elämään mielekkyyttä. Tämä tunnevuoristorata saa minut tuntemaan, että olen elossa. Ilman sitä elämä olisi tasapaksua ja tylsää. Onnellisuus on sitä, että hyväksyy kaikki tunteensa sellaisenaan kuin ne kulloinkin tulevat. Sitä, että uskaltaa ottaa kaikki ikävätkin tunteet vastaan juuri sellaisenaan kuin ne tulevat, takertumatta niihin. Tunteet tulee ja tunteet menee. Ne muuttuvat aivan omalla painollaan. Yritin sitten muuttaa niitä tai en. Se, että takerrun huonoihin tunteisiin, pitkittää huonoa oloa. Päivässä on paljon hyvää ja paljon huonoa. Mulla on täysi vapaus valita, mihin kiinnitän huomioni. Miksi en siis takertuisi niihin hyviin asioihin? Kun huono fiilis yllättää, antaisin sen vain olla. Odottaisin vain että se menee ohi. Se nimittäin menee aivan itsestään ohi. Kun tilalle tulee uusi, ehkä parempi tunne, kiinnittyisin siihen!
Onnellisuus on sitä, että hyväksyy itsensä ja elämänsä juuri sellaisena kuin se juuri tällä hetkellä on. Hyväksyminen ei tarkoita sitä, etteikö itseään kannattaisi kehittää. Päinvastoin! Hyväksyminen tekee itsensä kehittämisestä paljon helpompaa. Ja sitä paitsi; Kehitymme joka tapauksessa jatkuvasti. Halusimme tai emme. Maailma muuttuu, niin myös jokainen ihminen. Jatkuvasti. Itseni hyväksyminen ei ole ollut itselle millään tavoin helppoa. Kaikkea muuta kuin helppoa. Jo tarhaikäisenä tunsin valtavaa häpeää siitä kuka olen. En tuntenut kuuluvani tarhaan, muiden lasten joukkoon. En sopinut kouluun, en sovi työelämään. Ei mua ole koskaan varsinaisesti kiusattu. Olen vain aina ollut erilainen kun kaikki muut. En ole sopeutunut koskaan muiden joukkoon. Olen vain aina ollut luonteeltani vetäytyvä, ujo, ja hiljainen erityisherkkä. En uskaltautunut mukaan muiden leikkeihin. Leikin usein yksin. Sain otsaani omituisen leiman. Suurin osa ihmisistä ovat pitäneet minua aina vääränlaisena. Aikuisiässä olen saanut jatkuvasti kuulla olevani vääränlainen tähän maailmaan. En koe, että mua olisi koskaan hyväksytty omana itsenäni. Pienestä pari vuotiaasta taaperosta asti olen saanut kuulla, kuinka ujo ja arka olen. Hiljalleen olen alkanut uskomaan sitä entistä enemmän ja alkanut elämään sen mukaan. Nyt, aikuisena on hyvin vaikeaa muuttaa omia käytösmallejaan. Sitä, kuinka olen käyttäytynyt aina. Jos olisin saanut enemmän positiivista vahvistusta vanhemmilta, hyväksyntää ympärilläni olevilta ihmisiltä, olisin varmasti paljon itsevarmempi ja sinut itseni kanssa. Voisin olla tyytyväinen itseeni ja elämääni. En häpeäsi sitä, kuka olen ja uskaltaisin vapaasti olla sitä, mitä aivan itse, aidosti sisimmässäni haluan olla.
Ja vielä loppuun haluan sanoa jotain tunteista. Suomessa on mielestäni valtavan huono tunnekulttuuri. Jo lapsille opetetaan, ettei itku ole hyvästä. ” Älä itke, ei se mitään auta.” Jo pienille lapsille opetetaan, että itkeminen on väärin. Ei ole oikein olla surullinen ja näyttää aitoja tunteitaan. Jos lapsi on surullinen tai hankala, ostetaan hänet herkuilla hiljaiseksi. Aikuisena hän on oppinut tukahduttamaan vaikeat tunteet tunnesyömisellä. Jos suru yllättää, mennään kauppaan ja ostetaan levyllinen fazerin sinistä. Mennään kotiin ja syödään se. Saadaan hetkellinen mielihyvä ja ajatellaan, että kaikki on taas hyvin. Tukahdutetaan ikävät tunteet syvälle sisimpään, eikä käsitellä niitä silloin, kun ne tulee. Joten: Jos lapsi itkee, annetaan hänen itkeä. Halataan, silitetään päätä. Sanotaan, että on täysin ok tuntea huonoa mieltä. Kaikki me tunnetaan joskus. Kun itku tulee, itketään se pois. Hetken päästä onkin jo parempi mieli. Ei hävetä sitä mitä on. Ei yritetä muuttaa itseä tai muuta miksikään muuksi. Annetaan kaikkien olla omia itsejään! Kannustetaan ja halataan toinen toisiamme, sitä meistä jokainen tarvitsee!