Erityisherkkyydestä

Tää elämä on yhtä oman elämänsä ja ympäristönsä tarkkailua ja analysointia. Milloin kaikki on niin ihanaa, imen muiden iloa roppakaupalla itseeni, milloin se taas vaihtuu suureen epätoivoon, suruun tai ärsytykseen! Kun aurinko menee sekunnissa pilveen ja alkaa myrskyämään. Mä olen tunteiden vietävänä kuin sää. Elän tunteella, olen tunteen viemää. Välillä yritän järkeistää, mutta sitten huomaan takertuneeni ylianalysointiin ja jatkuvaan murehtimiseen. Se on raskasta mulle ja vähän myös muille, se on asia mitä olen yrittänyt vähentää mm. terapiassa! Kaikkea ei tarvii ottaa niin raskaasti tai vakavasti, eikä omasta mokasta tarvii tuntea huonoa omaatuntoa päiväkausia, välillä voi yrittää vaan päästää irti!

 

 

Myös mun mielikuvitus lentää ja usein huomaan uppoutuvani ajatuksiini, samalla kun ympäröivä maailma häviää mielestä ja silmistä. Voin elää pitkäänkin muualla, kunnes havahduin takaisin tähän ympäröivään maailmaan. Joskus oon joutunut hankalaan tilanteeseen, kun en oo täysin kuullut, mitä toinen sanoi. Tai kuulin, mutta en heti rekisteröinyt.

Tunnen itseni usein outolinnuksi, kummajaiseksi. Mutta ei se oo huono juttu, erilaisuutta tarvitaan. Ollaan toinen toisemme aisapareja, missä vaan asiassa elämässä. Ja juuri siksi ollaan erilaisia, jotta saadaan käyttää kaikki omia vahvuuksiamme. Koska ei meillä kaikilla ois kapasiteettia olla kaikessa hyvä. Siksi ne hyvät ominaisuudet on jaettu tasapuolisesti kaikkien ihmisten kesken! Kaikissa on paljon hyvää ja myös sellaisia puolia, mistä ei itsessään niin tykkää. Ja juuri se tekee meistä meidät ja elämästä mielenkiintoista. 🙂

Mikä mua on sitten auttanut? Moni sellainen asia, mistä oon jo täälläkin puhunut! Kuten:

-Vartin huolihetki, jolloin on lupa murehtia niin paljon kuin sielu sietää. Sen jälkeen yritän unohtaa murehtimisen ja keskittyä muuhun.

-Rentoutusvideot.

-Lempeä suhtautuminen itseen, niin kuin suhtautuisi kaveriin tai lapseen. Olen myös sen arvoinen, siinä missä kaikki muutkin ovat. ❤️

-Epäonnostumisten hyväksyminen. Itsensä moittiminen ei vie eteenpäin, vaan tuo vain pahaa mieltä ja raskaan olon. Lempeys ja myötätunto auttaa paremmin toimimaan paremmin jatkossa. Mennyt moka tapahtui jo, sitä ei voi itsensä moittimisella muuttaa, parempi teko itseään kohtaan on siis jatkaa eteenpäin ja unohtaa, oppia tarvittaessa.

-Kaikki mukava puuha ja tekeminen. Esimerkiksi lukeminen, hyvän sarjan katsominen tai jokin muu juttu poikaystävän tai kavereiden kanssa.

-Yksinolo ja yksin tekeminen. Myös sitä tarvitsen voidakseni hyvin ja palautuakseni.

-Tunne siitä, että elämässä on tarkoitus ja voi olla hyödyksi, mm. Töissä.

-Ihan tavallinen arki ja rutiinit. Tarvitsemme niitä. Mutta samalla myös arjen rikkovia juttuja, kuten vaikka viikonloppureissu johonkin! Sellainen on taas suunnitteilla jossain vaiheessa, jee. 🙂

–Niin, ja kyllä tää kevään tulo ja aurinko piristää myös. ☀️

Mikä auttaa just sulle? 🙂