Haaveet!

Mä en oo viime aikoina jaksanut tänne blogin puolelle kirjoittaa paljoakaan, mutta nyt heräsi taas innostus! Olen viime aikoina haaveillut, tai lähinnä miettinyt omia haaveitani. Pohtinut paljon sitä, mitä elämälläni oikein haluan. Sitä olen varmasti kirjoittanut paljon jo täälläkin ja moni varmasti tietää, että haaveilen kirjoittamisesta. Tämä blogi on eräänlainen päiväkirja itselle, omien ajatusteni pelikenttä. Tätä kautta omia ajatuksia saa helpommin ulos omasta pääkopasta ja ehkä sitä kautta omaa vaikeaakin oloa voi olla joskus vähän helpompi sietää. Omien ajatusten ilmaiseminen sanoin ei ole yhtään niin helppoa kuin kirjoittaminen. Ja onneksi meillä jokaisella on omat vahvuudet. Myös kirjan kirjoittaminen kummittelee edelleen mielessä. Tai voisin olla toimittaja, ilman sitä ihmisten haastattelemista!

Viime aikoina innostukseni on laajentunut myös instagramiin! Ehkä se jää tämän blogin rinnalle elämään omaa elämäänsä, katsotaan. Haaveilen, että joskus tämä some voisi olla osa työtä, tai edes pieni lisätienesti. Mutta ennen kaikkea tykkään siitä,ja tärkeintä lieneekin se, että se on hauskaa ja tykkään siitä, mitä teen. Sitä kautta oma tekeminen on paljon luontevampaa ja se luontevuus näkyy myös laadussa! Tärkeintä on oppia olemaan oma itsensä, oppia tuomaan sitä omaa ja aitoa persoonaa teksteihin ja omaan tekemiseen. Sillä tiellä ollaan ja sitä harjoitellaan.

Tähän alle ajattelin laittaa tekstini instagramista aiheeseen liittyen. Siis haaveisiin, koska haaveilu on valtavan tärkeää!

Haaveilu on ihanaa, elämää ylläpitävä voima.
Haaveilu voi olla myös pelottavaa.
Omia haaveitaan kohti voi olla vaikea uskaltaa lähteä tarpomaan, vaikka tilaisuuksia tulisi.
Tiedänkö aina edes, mitä haluan?

En aina. Välillä en tiedä kuka olen ja mitä elämälläni tekisin. Miellytän ja elän muiden toivomaa elämää. Voi olla paljon opittuja, yleisiä haaveita. Kuten vaikka se, että kaikki haluaisi koiran, kaksi lasta ja omakotitalon. Ne haaveet ei sovi kaikille (mutta mulle toki).

Mulla on paljon haaveita lasten ja oman asunnon lomassa. Nimittäin ainakin se, että saisin kirjoittaa. Saisin siihen kirjoittamiseen tietynlaisen flow:n ja vapauden. Kynä soljuisi luontevasti ja vapaasti. Joskus haaveili toimittajan työstä, mutta en olisi hyvä haastattelemaan ihmisiä. Haluaisin vain kirjoittaa juttuja.

Haaveilen siitä, että mulla ois paremmat sosiaaliset taidot. Oon vähän kömpelö, sosiaalisesti. Mutta onneksi niitä sosiaalisia taitoja voi harjoitella!

Tänä viikonloppuna haaveilen hyvistä yöunista ja kivasta tekemisestä! Elokuvista ja yöikeasta, Ikea on nimittäin tänä viikonloppuna myöhään auki! Haaveilen myös kaverin näkemisestä sunnuntaina. Toivottavasti nämä kaikki toteutuu ja miksipäs ei! 🙂

Mistä sä haaveilet, arkisesta tai suuresta? Moni asiai voi toteutua, se vaatii vain kovaa työtä ja harjoitusta! Sano ne ääneen, sillä voi olla suuri voima. 🙂

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! ☀️ Muistakaa haaveilla!