Hengähdä hetki.

Kiire, kiire, kiire…. Minne meillä on koko aika niin kauhea kiire, ettei kerkeä edes pysähtymään? Kohti kuolemaako? EI! En halua kiirehtiä koko ajan joka paikkaan. Kiire bussiin, kiire töihin ja kouluun… Töissä ja koulussakin kauhea kiire. Sitten on kiire kauppaan, kaupassa kiire ja kaupasta kiireellä kotiin. Kotona taas kiireellä ruokaa nälkäisille ja huuhtaville lapsille.

Sitten on vielä siivottava ja pestävä pyykkiä ja kaikkea muuta kiireellistä. Kunnes on vihdoin ilta ja lapset on nukutettava. Kun he vihdoin nukkuvat, huomaat kiirehtineesi koko pitkän päivän vain mennäksesi nukkumaan. Ja aamulla kaikki  sama alkaa uudelleen alusta… Mutta et kuitenkaan halua vielä mennä nukkumaan, koska haluat hengägtää hetken sohvalla. Haluat omaa aikaa lapsilta, haluat katsoa netflixiä iltamyöhään.

Ja minullapa ei edes ole lapsia ja minulla on kiire siitä huolimatta… Kiire saada koulutöitä eteenpäin, koska pelkään, etten kerkeä saamaan niitä ajoissa valmiiksi. Mutta saan ne kuitenkin etuajassa tehtyä. Kauhea kiireen ja paineen tuntu kehossani vain haittaa oppimista. Rentous auttaisi! Kiireen tuntu joka paikassa koko ajan. Miksi kaikilla on keskellä Stadia niin kova kiire, miksi kaikki juoksevat siellä pitkin poikin katuja niin kiireisinä… Miksi metroon täytyy juosta, jos niitä menee kuitenkin kolmen minuutin välein? Mitä ihmettä?

Siispä, hengitä syvään. Hengähdä hetki, pysähdy. Älä suorita. Älä panikoi. Kaikki on aivan hyvin. Täydellisesti. Suurin vaarani tässä hetkessä on oma paniikki, jonka aivan itse aiheutan omalla pinnallisella hengitykselläni. Vastasyntynyt vauvakin osaa hengittää täydellisesti, miksen minä? Mihin se taito hävisi, näiden 28 -vuoden aikana?

Löysinpä lenkkeillessäni läheltäni rypistyneen ilmoituksen joogatunneista. Tänään olisi ollut joogaa, mutta en vain ”kerinnyt” sinne enää. Huomasin sen kai vain liian myöhään tai jotain… Ehkä ensi viikolla, sillä jooga auttaa minua rauhoittumaan, toden teolla!!

Mihin teillä kaikilla on aina niin kova kiire?