Herkkyyden hyvät ominaisuudet

Ainakin elämäni on tapahtumarikasta ja mielenkiintoista, tavallista voimakkaampien tunnereaktioideni vuoksi. Tavalliseltakin tuntuva hetki saattaa olla kaikkea muuta kuin tylsä, koska koen kaiken muita voimakkaammin. Itken ja loukkaannun helposti. Mutta aivan yhtä helposti mut saa myös hymyilemään. Mulla on valtava halu auttaa muita. Vaikka empaattisuus muita kohtaan, ja suuri miellyttämisen halu, saattavat toisinaan syrjäyttää omat tarpeeni ja hyvinvointini. Siitä huolimatta toivon vielä jonain päivänä löytäväni sen oikean tavan auttaa muita. Sen työn, jossa pystyn kaikista parhaiten auttamaan. Muita, mutta ennen kaikkea myös itseäni. Kun mä voin hyvin, on musta enemmän apua myös muille. Siihen mä tähtään. Auttaminen tuo iloa muille, mutta eniten ehkä itselle.

Kiinnitän huomioni herkästi asioihin, joita muut eivät edes huomaa. Muistan pieniäkin asioita vielä silloin, kun muut ovat ne jo aikaa sitten unohtaneet. He saattavat kysyä: ”Mitä sä nyt noin pienistä murehdit?”. Vaan ilman mua olisi moni asia jäänyt huomiotta.  Olen tunnollinen. Toisinaan liiankin. Mutta oikeassa mittakaavassaan sekin on oiva piirre minussa. Tuntuu, että reagoin aivan kaikkeen paljon voimakkaammin kuin muut. Itseeni, tunteisiini, ajatuksiini, muihin ihmisiin, mitä heillä on päällään, tuoksut, maut, ympäristö, aivan kaikki. Joskus ylianalysoin. Mutta on siitä myös paljon hyötyä. Siitä, että osaa katsoa asioita monelta eri kantilta. Se voi antaa uusiakin näkökantoja eri tilanteissa.

Olen pienestä asti miettinyt olevani jotenkin viallinen ja outo. Mutta eihän sen tarvitsisi olla niin. Olen vain erityisherkkä. Herkkä, joka tarvitsee muita enemmän omaa rauhaa. Jotta jaksaisi taas olla muiden seurassa, nauttia yhdessä olosta ja tekemisestä. Ei se ajoittainen yksinolo tarkoita sitä, ettenkö tykkäisi olla sosiaalinen. Tai se, että olen mielummin hiljaa, kuin aina äänessä tai muuten vain esillä. Kyllä mä tykkään tehdä asioita ja nähdä ihmisiä. Ihan oikeasti tykkään, vaikka olenkin olemukseltani hillitty ja vähäeleinen. Elämyshakuisuus saa mut toisinaan tekemään ihan päättömiäkin asioita, spontaanisti ja hetken mielijohteesta. Siinä sitten mietitään jälkeenpäin suu auki, että mitähän sitä nyt taas tulikaan tehtyä.. Mutta on siitäkin toisinaan ollut hyötyä. Olen kasannut itselleni aivan loistavia kokemuksia kiikkustuoliin muisteltavaksi. Kaikkia ei ehkä voi tässä paljastaa, mutta jos nyt vaikka muutaman: Tein ensimmäisen ulkomaanmatkani aivan yksin, vietin kuukauden Thaimaata kierrellen ja hoitaen turvakodin norsuja. Ennen sitä päätin aivan yht`äkkiä muuttaa Helsinkiin, kuukauden päästä asuin neljän hengen ja kahden koiran kimppakämpässä Helsingissä. Ei kovin ihmeellisiä päätöksiä. Mutta kuitenkin jotain sellaista, mitä en ole koskaan katunut. On niistä mun päättömistä ideoista joskus myös hyötyä. Ei aina tarvitse pohtia päätään puhki päätöksiä tehdessään. Vaikka toisinaan sekin on järkevää.

Olen intuitiivinen, herkkävaistoinen, luotettava, hyväntahtoinen, vastuuntuntoinen ja paljon kaikkea muuta. Eli kyllä siitä erityisherkkyydestäkin jotain hyötyä on saattanut olla. Se on parhaimmillaan silloin, kun osaa pitää itsestään hyvää huolta. Ei ylikuormita itseään liiallisella sosiaalisuudella tai virikkeillä. Muistaa levätä tarpeeksi ja olla toisinaan myös yksin. Niin meistä on apua myös muille. 🙂