Hymy pelasti päiväni

Kun mieli on ahdistunut, hymyile. Vaikka ei hymyilyttäisi. Kyllä se väkinäinenkin hymy pian aidoksi hymyksi muuttuu. Aivot eivät ole (ainakaan vielä!) niin kehittyneet, että erottaisivat mikä on aitoa hymyä, mikä taas ei. Naurujoogakin on siitä tehokas, että siellä jopa tekonauru löytää lopulta tiensä siihen aitoon nauruun. Nauru pidentää ikää ja tekee päivästä paremman. Hulvattoman hauskan. Miksi valittaa päivästä toiseen ja kiinnittää huomionsa vain huonoon, jos vaihtoehtona on nauru ja niihin hyviin asioihin keskittyminen. Jokaisella on vapaus valita, kiinnittääkö huomionsa mielummin hyvään vai huonoon. Ihmismieli näkee ensimmäisenä ne vaarat, kaiken mikä on huonosti ja väärin. Mutta harvoin nykypäivänä siihen huonoon tarvitsee ripustautua. Sen voi ensin huomioida, kiittää huolenpidosta ja jättää sitten taakseen. Pitkittynyt murehtiminen luo vain pitkittynyttä stressiä tälle nykyihmiselle, joka ei välttämättä käytä keinoja sen purkamiseen. Sen sijaan, että täriset stressin pois kehostasi, stressi jää kehoosi asumaan. Se ei pidemmän päälle tee hyvää. Mitäpä jos ensi kerran nauraisit kaiken stressin pois kehostasi? Kokeile vaikka jo tänään, se kannattaa. Huomasin naurun hyvää tekevän vaikutuksen viimeistään taas eilen. Se teki olosta kepeämmän ja iloisen. Se kantoi vielä tähänkin päivään, tehden aamusta normaalia paremman. Voin jopa hymyillä ilman mitään syytä, koska se on kivaa. Ihan vain silkasta ilosta. Pelkästään hymystä tulee iloinen mieli.