Ihminen on energiaa. Minkälaista energiaa sinä värähtelet?

Me värähtelemme kaikki ulospäin toisillemme jotain. Koko ajan. Huonona päivänä voimme luoda ympärillemme huonoa energiaa, hyvänä päivänä taas hyvää.

Minä olen ainakin tottunut kantamaan läpi elämäni enemmän ja vähemmän ns. huonoa ja raskasta energiaa. Olen luonut itselleni huonoa itsetuntoa omilla ajatuksillani.  Ehkä siinä on myös jotain lapsuudesta opittua, aikuisten antamaa mallia ja koettuja kokemuksia. Ja ehkä myös mun luonteella on helpommin taipumusta tähän.

En luota onnistumiseeni. En luota helposti pärjääväni elämässäni, siksi joskus on vaikea edes yrittää. Pelkään epäonnistumisia liikaa ja mun on vaikea sietää sitä häpeää mikä siitä seuraa. Mutta totuus on, että me kaikki epäonnistumme joskus. Aki Linnanahteen uudessa podcastissa oli vieraana Nanna Karalahti, joka sanoi, ettei pelkää epäonnistumisia. Epäonnistumisen pelko ei ole este yrittämiselle. Ehkä se ajaa häntä eteenpäin kohti unelmia, yrittämään aina vaan uudestaan ja uudestaan epäonnistumisista huolimatta. Epäonnistuminen ei ole este, se on mahdollisuus oppia. Ihailen Nanna Karalahden asennetta ja energiaa suunnattomasti! Minulla on hänen energioistaan paljon opittavaa. Se on asennekysymys, kuinka epäonnistumisiin suhtautuu.

Mä haluan luoda mun todellisuuden uudelleen. Se ei tarkoita ns. vaikeiden tunteiden katoamista. Se tarkoittaa niiden läpi elämistä, niiden yli pääsemistä nopeammin. Irti päästämistä. Asioiden, menneisyyden ja nykyisyyden hyväksymistä. Enää en halua, että pelko estää mua yrittämästä.

Enää en halua ajatella olevani huono. Haluan luottaa itteeni. Olen hyvä tyyppi!

Olen oppinut tietyn ajatus- ja toimintamallin, mitä olen noudattanut viimeiset 28 vuotta. Se ei muutu hetkessä. Mutta ei se lapsikaan opi hetkessä kävelemään. Niin kuin olen jo monesti aiemmin varmasti jo blogissani sanonut. Kaikki vaatii harjoittelua. Pitkään ja sinnikkäästi. Niin myös tämä. Se vaatii motivaatiota ja tahtoa oppia. Muutoksia omaan ajatusmaailmaan.

Ja lisäksi, välillä on syytä pohtia sitä, mistä asioista on elämässään kiitollinen. Mä olen tällä hetkellä kiitollinen siitä, että olen tajunnut sen, ettei onni tule ulkoapäin -muista ihmisistä tai materiasta. Se on minussa kaiken aikaa sisällä, minulla on mahdollisuus kaivaa se tunne takataskusta milloin vain. Aina se ei onnistu, mutta ei se tunne siltikään mihinkään häviä. Voin oppia rakastamaan itseäni myös huonoina hetkinä. Siitä mä olen kiitollinen! Mistä sä olet kiitollinen?

Tänään aloin myös kuuntelemaan äänikirja nimeltä ”luo itsesi uudelleen, opas mielen rajoitteiden purkamiseen”. Olen vasta aivan alussa, mutta uskallan siltikin suositella kirjaa vahvasti! Ehkä siitäkin myöhemmin lisää.

Nyt toivotan kaikille hyvää viikonloppua. Voikaan hyvin ja pitäkää kivaa, älkääkä joutuko auringon pistämiksi!