Jännittävä elämä

Miksi tunteista ei puhuta? Miksi on häpeällistä kokea jännitystä? Sehän on ihmisen perustunne, joka ei tule häviämään meistä koskaan. Miksi se ei saisi näkyä esiintyessä? Miksi en saisi täristä, miksi en voisi olla punainen kuin paloauto? Miksi en saisi olla oma itseni, häpeilemättä?  Miksi täytyy esiintyä sulavasti, rennosti, ilman jännitystä? 

Miksi Suomalaisessa yhteiskunnassa yritetään saada ihmisiä siihen samaan muottiin? Jos et ole sellainen, et ole hyväksytty. Mä en ole kokenut olevani hyväksytty sellainena kuin olen. En ole sosiaalisesti lahjakas tai puhelias. Olen ujo ja hiljainen. Musta ei tykätä, koska olen erilainen kuin muut.

Haluaisn elää elämääni omana itsenä, koska muuta en voi. Jännityksestä ei voi päästä koskaan eroon, sen kanssa täytyy vain oppia elämään. Kuinka tehdä elämästä mahdollisimman mukavaa vaikeiden tunteiden kanssa, kuinka tulla niiden kanssa toimeen, sietää niitä? Siinpä vasta pulma.