Joulukuulumisia.

Lomaa on nyt takana jo yhdeksään päivää ja joulukin alkaa olla paketissa tämän vuoden osalta. Lepo on tehnyt hyvää, vaikka myös menoa ja meininkiä on riittänyt riittämiin.

Jouluaattona kävin poikaystäväni porukoilla, jossa pääsin viettämään suurta perhejoulua! Päivä oli oikein mukava ja lämminhenkinen. Tuollainen perhejoulu on juuri sellainen, mistä olen aina tykännyt. Ihmisiä, hyvää ruokaa , yhteistä tekemistä ja pelaamista. Perheen pienimmät saavat lahjoja sylikaupalla ja he innostuvat eniten niistä. Ja jokaisen täytyy tietysti myös syödä itsensä ähkyyn, niin kuin joka vuosi aina ennenkin.Toivon mukaan saan antaa omille lapsilleni tulevaisuudessa samanlaista joulun riemua ja jouluista taikaa, jossa syödään ja pelataan paljon!

Joulupäivänä suuntasin tieni kotikonnuilleni Jyväskylään, jossa  meno oli hieman rauhallisempaa, muttei yhtään sen vähäisempää. Ilta meni äidin sohvalla elokuvia katsellen ja lisää herkkuja syöden.

Tapaninpäivän aamuna  strarttasimme automme heti aamutuimaan ja suuntasimme tiemme Ristiinaan: Ensin mummon luo syömään mummon tekemää sosekeittoa. Mummo toimi myös joulupukkina (kuinkas muutenkaan) ja antoi meille runsain mitoin lahjoja! Tämän jälkeen suuntasimme tiemme Saimaan rannalle, Papan ja hänen perheensä luo. Siellä sielu lepää ikkunasta ulos katsoessaan. Lähtiessämme he lähtivät lämmittämään paljua, johon olisi kyllä melkein tehnyt mieli jäädä. Jatkoimme kuitenkin matkaamme kohti Mikkeliä, jossa äitini miesystävän täti perheineen asustaa. Heilläkin oli mukava perhejoulu, lapsia ja lasten poikaystäviä. Söimme itsemme ähkyyn, taas. Ja vietimme heidän seuranaan mukavan parituntisen, kunnes suuntasimme jo takaisin kotiinpäin.

Eilen sunnuntaina näin kummityttöäni ja hänen perhettään. Kävimme retkeilemässä Jyväskylän Laajavuoressa ja oli ihanaa nähdä kasapäin lunta. Se teki iloiseksi ja heittelimmepä jopa muutaman lumipallon lumisodan merkiksi, kuulumistenvaihdon lomassa. Myös koira oli mukana ja innostui lumesta, samalla kun yritti paimentaa ja pitää koko ryhmää kasassa. Eniten iloitsen kummitytön näkemisestä! 

Tänään on viimeinen kyläilypäivä ennen kotiinpalua, menen käymään toisen mummoni luona kylässä. On ollut kiva nähdä kaikkia, mutta kiva päästä myös takaisin kotiin lepäämään hetkeksi. Tarvitsen myös sitä. Olen jo aika väsynyt ja poikki tästä kaikesta reissailusta ja lukuisten ihmisten näkemisestä, niin ihanaa kuin se onkin.  Samalla mietin myös niitä kaikkia, jotka viettävät joulua yksin tai joulu on muusta syystä ikävää aikaa. Kun somessa näkyy muiden mukavia päivityksiä. Korostammeko joulun juhlaa liikaa, vaikka ne ovat vain päiviä muiden joukossa?

Kaikesta huolimatta, toivotan kaikille oikein rauhallista loppuvuotta!