Kahvia ja kiva hetki

Kävin aamutuimaan Vuosaaressa ja ostin Espresso Housesta kahvia mukaan. Se oli paaaljon parempaa kuin ärrän vaihtoehto, sokerista viis. Kävelin kahvikuppi kourassa kohti metroa, olin herännyt aikaisin ja aivan väsynyt. Metrossa mut kuitenkin valtasi onnellinen raukeuden tunne, tää on aamun ja ehkä tulevan päivän paras hetki. Vaikka inhoan aamuherätyksiä ja herätyskelloa enemmän kuin mitään.

Viikonlopussa yksi parhaista jutuista on rauhalliset aamut, kun saa herätä rauhassa kahvikupin äärellä ja lukea kirjaa tai olla vaan ja möllöttää TV:n ääressä. Vailla kiirettä. Pian sitä alkaa hiljalleen heräillä ja on virkeimmillään yön unien jälkeen. Päivän mittaan sitä aina väsyy ja nykyään oon iltaisin aivan poikki. Mutta aamulla on sellainen mukava raukea, rauhallinen olo. Silloin jaksaa, silloin koko päivä on vasta edessä! Voi käydä liikkumassa, vaikka luistelemassa tai ulkoilemassa. Tai treenata kotona tai salilla! Levätä, ottaa rennosti ja vaikka saunoa. Tykkään kiireettömyydestä ja tällä hetkellä on ihanaa, kun ei oo tarkkaan suunniteltua aikataulua, mutta välillä sellainenkin on myös kiva! 

Siinä kahvikuppi kädessäni katselin liikkuvan metron ikkunasta ulos liikkuvaa maisemaa. Metrotunneliin pimeydessä vilahteli tunneleita ja kalasataman maisema on jotenkin kiva sen taloineen. Mietin elämääni, kuinka kaavoihin kangistunutta se oikein on. Olo on yhtä harmaa kuin tuo harmaa maisema. Päivät kuluu koko ajan vaan sellaisen ihmeellisen väsymyksen vallassa samaa kaavaa. Mitä pitäisi tehdä, vai pitääkö edes tehdä mitään? Ehkä voisin vaan levätä? Lepo on ehkä juuri se mitä tarviin juuri nyt. Siispä lepään mahdollisimman paljon! Kuulostaa kivalta.

Ja kohta on onneksi jo viikonloppu, miten ihanaa! Nyt on torstai toivoa täynnä, ehkäpä olo on toiveikas myös siivoamisen suhteen. Toivottakaa onnea!