Kansainvälinen onnellisuuden päivä
Tänään on kansainvälinen onnellisuuden päivä ja ajattelin sen kunniaksi pohtia vähän sitä, mistä olen onnellinen juuri nyt ja mitä hyvää viime aikoina on tapahtunut!
Olen onnellinen uskaltauduttuani kuvattavaksi kameran eteen sitten viime syksyn, nyt jopa kahdesti! Mua jännittää kameran edessä edelleen valtavasti ja on mielestäni suurta rohkeutta tehdä asioita, jotka vähän jännittää. Eikä aina niin vähääkään. Olen valtavan onnellinen mun rohkeudestani. Ihanan kuvaajani instagramtili on Evainien.
Olen myös onnellinen mun kirjoituskurssista, jolle ilmottauduin viime viikolla. Toivon sen tuovan luovuuden virtaa ja kepeyttä mun kirjoittamiseeni! Olen yrittänyt kirjoittaa päivittäin, edes aamusivuja, joita kurssin aikana kirjoitetaan. Olen onnellinen siitä, että olen alkanut lukemaan enemmän kirjoja. Kirjojen maailmaan on ihanaa uppoutua, varsinkin silloin, kun tarina on mielenkiintoinen ja uppoudun sen vietäväksi täysin. Nyt luen Jojo Moyesin kirjaa Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. Kirja ajoittuu kahteen eri aikakauteen, 1960 -luvun Lontooseen, sekä 2003 -vuoden Lontooseen. 1960 -luvulla Jennifer joutuu onnettomuuteen, jonka seurauksena ei muista mennyttä elämäänsä lainkaan. Vuonna 2003 taas tutustumme Ellien maailmaan, joka löytää työpaikan käytköistä kirjeen aina 1960 -luvulta saakka. Kirjahyllystäni löytyy nyt jo vino pino kyseisen kirjailijan kirjoja ja olen jo täysin rakastunut niihin! Suosittelen lämpimästi.
Olen onnellinen elämän tasapainoisuudesta ja balanssista, jota ei ole aina ollut samalla tavalla. Olen onnellinen ihan tavallisesta arjesta, jossa kaikki on pääpirteissään hyvin. Tasapaino auttaa kestämään elämän tuomia yllätyksiä, kuten korona-aikaa. Vaikka ärsyttää jo tämä, ettei pääse liikkumaan mihinkään vapaasti, eikä mikään paikka ole edes auki, auttaa elämäni tasapaino kestämään tätä kaikkea paremmin. Olen onnellinen siitä, että mulla on parisuhde ja ystäviä, heidän ansiostaan jaksan. Heihin voi tarvittaessa tukeutua, heidän kanssaan voi iloita ja tehdä kaikkea mukavaa. Olen surullinen, ettei kaikilla ole välttämättä asiat näin hyvin. Minulla on pitkä aika siitä, kun olin todella yksin. Mutta muistan yhä edelleen sen tunteen, kun olin aivan yksin. Se satuttaa ja saa helposti miettimään, mikä minussa on vikana? Miksi kukaan ei halua olla kanssani? En toivo sellaista elämää kenellekään, jos ei ihminen sitten itse halua sellaista.
Olen onnellinen mun kodista. Viihdyn kotona ja siellä on kivaa viettää aikaansa. Olen onnellinen omasta ajasta ja se auttaa minua voimaan hyvin.
Olen onnellinen mun arjesta ja terveydestä. Unesta, ravinnosta ja liikunnasta. Tällä viikolla kävimme pelaamassa squashia ja se oli yllättävän vaikeaa, mutta mukavaa silti! Viikko sitte näin myös kaveriani, jonka kanssa leivoimme pitsaa ja joimme viiniä. Olemme katselleen poikaystäväni kanssa myös temppareita (poikaystäväni lemppariohjelma) ja The Voice Of Finlandia.
Mistä juuri sinä olet onnellinen? :)