Keskikesän taikaa

Juhannus, tuo keskikesän juhla. Suomen suvi. Yötön yö. Olen ollut juhannuksen maalaismaisemissa, ja siellä jos missä mieli lepää ja keho rentoutuu. Mikäs se parempaa kuin saunoa yöttömän yön iltana järven rannalla ja pulahtaa kaiken kukkuraksi lämpöiseen järviveteen!! Olisi tehnyt mieli toteuttaa haave, valvoa kaunis kesäyö, yötön yö vaikka täällä maaseudulla. Mutta sitä en vielä kuitenkaan jaksanut toteuttaa, vaan pian perjantai-illan tullen väsymys voitti ja simahdin nopeasti päivän ulkoiluista. Ei se mitään, aamulla jaksoin kahvin voimalla pulahtaa uudelleen veteen, aamu-uinnille. Ja sekös vasta piristi jos mikä!

Olen myös pelannut sählyä, jopa kahdesti. Molemmilla kerroilla sain juosta pallon perässä aivan riittämiin ja hiki todella virtasi. Molemmilla kerroilla pelaaminen päättyi järveen aina uudelleen ja uudelleen uimaan. Liikunnalla on suuri vaikutus omaan mielentilaan, se piristää ja rentouttaa. Se vähentää omaa yliajattelua (edes hetkeksi) ja saa musta vähän rennomman myös sosiaalisissa tilanteissa. Ihan parasta! Olen myös syönyt hyvin, niin herkullista kakkua kuin ruokaakin. Täällä oli myös hirveeen uteliaita vuohia, jotka piristivät tätä eläinrakasta tyyppiä.

Tänä juhanuksena ei tarvinnut tehdä juhannustaikoja, koska sellainen löytyi jo kaksi ja puoli vuotta sitten marraskuussa. Sain itselleni parhaista parhaan miehen. Miehen, jota kannatti odottaa 26 vuotta. Hän oli se kauan etsimäni mies. Täydellinen mies, varsinkin mulle. Ottajia olisi varmasti, mutta se on mun nyt!! Mun ikioma juhannustaika.

Olen maalainen Helsingissä. Vaikka asun kaupungissa, tunnen sisäisesti olevani luonnon tyttöjä. Olen maalainen, sisäisesti.

Miten teidän muiden juhannus meni? Teittekö juhannustaikoja? 🙂