Keväästä ja liikunnasta
Kevät on kuin hento kuiskaus kasvoillani, se puhaltaa kevyitä tuulahduksia mereltä. Kävelin yksi kaunis päivä Rastilan rannoilla ihastelen kimmeltävää jäätä ja auringonpaistetta. Rannalla istuivat isovanhemmat lapsenlapsensa kanssa piknikillä puupöydän ja tuolien kanssa. Mikä ihana hetki, olisin halunnut napata siitä kuvan! Aivan upeat maisemat syödä eväitään lämpenevässä kevätsäässä. Ja wau, mitä upeita ulkoilumaastoja aivan kotimme lähellä, kesällä ei tarvitse tosiaan lähteä merta kauemmas uimaan. Ja miksei talvellakin , avantouinti on mahdollista myös ja siitä olen haaveillut koko talven. Noh mutta, ehkä sitten ensi talvena sitten!
Olen todellakin kevätihminen ja kevään lapsi, olenhan syntynyt huhtikuussa. Kevättä on rinnassa, on tosiaan. Onko teilläkin?
Olen innostunut myös liikunnasta uudelleen ja harmitti kyllä jonkun aikaa valtavasti se, että salit menivät kiinni! Höh! Ja koronakin se jyllää vielä vaan, menis jo pian ohi… Olen kyllästynyt jatkuvaan varomiseen ja maskien käyttöön. Haluan varmasti palata takaisin normaaliin arkeen aivan yhtä paljon kaikki muutkin. Haluan tehdä asioita, liikkua! Etätyö voisi tosin jäädä pysyvästi niille, jotka sitä haluaa. Jotkut vaan on paljon tehokkaampia silloin. Ja on tässä toki paljon hyvää jollekin introvertille ehkä, akut ovat huomattavasti latautuneempia kuin aiemmin. Mutta silti saisi riittää jo tämä kaikki, jäisi vain tästä syntynyt hyvä!
Onneksi on kuitenkin kevät, eikä mikään pimeä marraskuu! Voin aina ulkoilla ja sitä olen myös tehnyt. Kävely on loistavaa hyötyliiluntaa, vaikka hikijumppaakin yritän kotosalla aloittaa myös. Ja on ollut myös mitä mainioimpia ilmoja. Olen kävellyt pitkiä (ja vähän lyhyempiäkin) lenkkejä niin yksin kuin seurassa ja ne virkistävät valtavasti. Jos istun vain koko päivän koneella, se vaikuttaa heti mun yöuniin negatiivisesti. Mun on paljon vaikeampi nukahtaa ja pyörin sängyssä levottomasti pitkään. Siitä ja monesta muusta syystä olen pyrkinyt liikkumaan päivittäin edes vähän. Hyötyliikuntaa arvostetaan mielestäni aivan liian vähän! Sillä on terveysvaikutuksia, se pitää peruskuntoa ja mielenterveyttä yllä! Ja samalla voi kuunnella jotain mielenkiintoista. Itse tykkään äänikirjoista, enkä kuuntele musiikkia enää juuri ollenkaan. Vaikka välillä sekin antaa oikeaa buustia ja parempaa mieltä, sen tahtiin on mukava liikkua eteenpäin.
Liikunnalla on suuri merkitys. Haluan olla hyvässä kunnossa ja parantaa kuntoani. Parhaassa tapauksessa liikunta tosiaan parantaa oloa, niin henkistä kuin fyysistä. Se piristää masentunutta mieltä. Mutta samalla se voi myös pahentaa jo ennestään ollutta väsymystä ja uupumusta. Olisi tärkeää löytää tasapaino ja oppia kuuntelemaan itseään. Millainen päivä tänään on? Liikunko, koska saan liikunnasta voimaa ja hyvää oloa, pirisystä päivään? Vai liikunko siksi, koska on pakko? Siksi, että olen asettanut itselleni tavoitteen käydä salilla 6 kertaa viikossa? Vaikka tänään liikunta vain uuvuttaa minua entisestään ja tarvitsisin oikeasti lepoa palautuakseni? Oman itseni kuuntelu on välillä ollut vaikeaa, mutta silti kamalan tärkeää. Nyt olen onneksi saanut siitä paljon voimaa ja iloista mieltä. Enää en liiku hampaat irvessä pakottaen, vaikka myös itsensä haastaminen on välillä tärkeää. Olen vähän mustavalkoinen: Teen joko liikaa pakottaen tai sitten alan lepsuilemaan ja teen kaiken vähän sinne päin. Nyt on vähän tällainen lepsuiluvaihe. Vaikka rentoudessa ei sinänsä ole mitään vikaa, haluaisin tällä hetkellä myös välillä vähän haastaa itseäni. Mutta niin, ettei se vie kaikkea iloa liikunnasta. Edes viisi päivää mukavaa liikuntaa ja yksi päivä vähän jotain hastavaa liikuntaa.
Ja tänään on tosiaan taas niin upea keli, että pakko lähteä ulkoilemaan tuonne kevääseen. Tykkään! Ajattelimme mennä poikaystäväni kanssa Vuosaareen ulkoilemaan ja grillaamaan jotain. Jee!
Millaisia liikkujia te olette? tykkäättekö keväästä? Niin, ja hyvää naistenpäivää!