Kiintymyssuhdeteoria
Olemme joskus taannoin puhuneet koulussa kiintymysuhdeteorioista ja olen ollut myös aiheesta kiinnostunut jo paljon aikaisemminkin. Nyt ajattelin vihdoin kirjoittaa siitä myös blogissani, sillä aihe on mielestäni valtavan tärkeä! Esimerkiksi parisuhteessa eläville, mutta myös sinkuille itsensä tutkiminen on varmasti hyväksi. Lisäksi myös vanhemmuus voi olla oiva paikka tutkia itseään: Millainen kiintymyssuhde minulla on, minkälaista kiintymyssuhdetta olen luomassa omalle lapselleni? Toisin sanoen, itsensä tutkiminen sopii aivan kaikille! Statukseen katsomatta.
Sinkkuna on hyvät mahdollisuudet lisätä omaa itsetuntemusta ja kehittää omaa toimintaansa kohti turvallista kiintymystä (jos et sellainen jo ole) ja ehkä uuden suhteen aloitus voi olla myöhemmin helpompaa. Myös suhteessa ollessa on mahdollista kehittää omaa kiintymyssuhdettaan, mutta on tärkeää muistaa ettei toista voi muuttaa tai pelastaa. Molempien tehtävä on tulla toisiaan vastaan, jos kiintymyssuhteet ovat erilaisia. Minkälainen tapa toisella on? Miten minä voisin auttaa häntä vaikeassa tilanteessa? Mitä minä tarvitsen konflikteissa, voisinko pyytää sitä kumppaniltani?
Kiintymyssuhde syntyy jo aivan pienenä (ensimmäisten elinkuukausiemme aikana) lapsen ja huoltajan välisessä kanssakäymisessä. Meillä jokaisella on suuri sisäsyntyinen tarve kiintyä, kiinnittyä toiseen. Etenkin pienillä lapsilla, jotka ovat riipuvaisia toisista ihmisistä ja heidän huolenpidostaan. Lapsen kehityksen ja myöhemmän elämän (tulevan parisuhteen ja omien lapsien jne) kannalta onkin tärkeää luoda lapselle turvallinen ympäristö kasvaa ja kehittyä (ja tietysti muutenkin!). Luoda perusta tervelle itsetuntemukselle ja turvalliselle kiintymyssuhteelle. Jotta lapsi voi luottaa itseensä, luottaa pärjäävänsä elämässä. Jotta lapsi voi oppia tuntemaan, että on arvokas omana itsenään. Eikä siedä myöhemmin huonoa kohtelua muilta, esimerkiksi parisuhteessa. Aikuisen tehtävä on luoda rakastava ja turvallinen ilmapiiri kasvaa.Aikuinen opettaa lapselle tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja. Turvallisesti kiintynyt lapsi oppii ilmaisemaan itseään ja tarpeitaan oikein, hän oppii säätelemään tunteitaan paremmin, eikä ehkä toimi niin impulsiivisesti vaikean tunteen vallassa.
Ja jokainen vanhempi tekee paljon virheitä, totta kai! Kukaan ei ole täydellinen superihminen, joka ei uuvu koskaan. Turvalliseen kiintymyssuhteeseen riittää, että yrität olla hyvä vanhempi esimerkiksi 70 % ajasta. Riittää että yrität parhaasi. Ja valtaosa vanhemmista ovat hyviä, turvallisia vanhempia lapsilleen. Riittäviä. Epäterve kiintymyssuhde voi syntyä esimerkiksi alkoholistiperheessä. Äidin käytös kännissä saattaa olla arvaamatonta, sekavaa tai etäistä. Lapsi ei voi koskaan tietää kotiin tullessaan, millä tuulella juova äiti on ja yrittää kaikin keinoin miellyttää häntä. Lapsi voi olla aivan sekaisin, sillä joskus toimii joku, mutta seuraavana päivänä sama keino ei enää toimikaan äidin miellyttämiseen. Äiti on arvaamaton, eikä koskaan tiedä minkälainen käytös häneen tänään tepsii. Lapsi yrittää kaikin keinoin saada hyväksyntää ja huomiota, muttei tiedä miten…
Alle listaan hieman tarkemmin eri kiintymyssuhteista (niistä voidaan käyttää erilaisia nimityksiä):
Turvallinen kiintymyssuhde: Vanhemmat vastaavat lapsen tarpeisiin riittävästi ja luovat riittävän turvallisen ympäristön kasvaa. Luottaa pärjäävänsä elämässä. Myönteinen käsitys itsestä ja muista.
Ristiriitainen kiintymyssuhde: Negatiivinen kuva itsestä, ehkä myös huono itsetunto. Ei koe olevansa rakkauden arvoinen? Muut näkyvät paljon myönteisemmässä valossa kuin mitä itse itsensä kokee. Välttelevä kumppani saattaa pitää häntä ylidramaattisena, joka hakee riitatilanteissa huomiota hinnalla millä hyvänsä. Hänen sisällään myrskyää, eikä myrsky laannu, ennen kun riita on ohi tai hän saa puolisostaan edes jonkun reaktion, aivan minkä tahansa! Hän ei rauhoitu ennen kuin saa toisen huomion ja hyväksynnän. Tai ennen kuin riita on ohi ja hän saa tunteen siitä, että kaikki on hyvin. Hän haluaa tuntea olevansa toiselle tärkeä, mutta hän ei itse koe olevansa sellainen. Hän voi helposti miettiä, mitä muut hänestä ajattelee. Hän saattaa epäillä toisen tunteita, välittääkö hän nyt minusta aivan varmasti? Hän janoaa hyväksytyksi tulemista, eikä koe helposti olevansa hyväksytty omana itsenään. Riitatilanteissa ristiriitainen kumppani pystyy harvoin ajattelemaan muuta kuin kumppaniaan. Minä miellän itseni ristiriitaiseksi tyypiksi, ja ainakin itselle toisen mykkäkoulu, puhumattomuus ja viesteihin vastaamattomuus on pahinta mitä tiedän. Mun on todella vaikeaa sietää sitä tunnetta, mikä siitä tulee ja muutun niissä tilanteissa usein dramaattiseksi, toisen mielestä ylitunteelliseksi. Mun on vaikea ilmaista omia tarpeita suoraan. Haen liian usein hyväksyntää muilta, ulkoapäin, en sisältäpäin itsestäni. Mietin liikaa mitä muuta ajattelee. Miellytän liikaa ja usein liiallinen miellyttäminen purkautuu helposti vihana ulos, aivan väärällä tavalla.
Kehittämiskohdat: Uhkailee helposti erolla, tätä tulisi ehdottomasti välttää. Itse voisin ainakin opetella antamaan toiselle riittävästi aikaa ja omaa tilaa (mielellään 1-2h), kun hän sitä tarvitsee. Voisi yrittää uskoa siihen, että toinen välittää!
Mikä ristiriitaiselle tyypille voisi auttaa? Ehkä se, että vastaat hänen viesteihinsä. Anna hänelle kokemus siitä, että hän on turvassa, älä tee hänen oloaan turvattomaksi (muutoin hän pelkää) ja olo on turvaton.
Välttelevä kiintymyssuhde: Välttelee helposti konflikteja. Pitää asioita usein itsellään, eikä halua puhua ongelmistaan. Hän on se yksinprjääjä, joka ei tarvitse muita. Hän pitää usein henkistä etäisyyttä kumppaniinsa, mököttää ennemmin kuin puhuu tunteistaan. Usein hän saattaa pitää henkistä etäisyyttä toiseen. Päästää välillä lähelleen, luoden toivonkipinän toiseen (”Jee hän haluaa sittenkin luoda henkistä yhteyttä”), mutta meneekin sitten helposti taaksepäin ja etääntyy uudelleen, kun alkaa pelottaa liikaa (”Voi ei, ei sittenkään…”). Syvällä sisimmässään hänkin tarvitsee muita ja haluaa luoda yhteyden muihin, ehkä pelko rajoittaa liikaa ja hän kieltää inhimillisen ja jokaiselle kuuluvan tarpeen itseltään.
Usein hän saattaa helposti loukata toista sanoillaan. Hän antaa ymmärtää, vihjailee, jättää asiat roikkumaan, ei sitoudu. Jatkuvaa kissa-hiiri-leikkiä.
Kehittämiskohdat: Ei enää valtapelejä. Yrittää murtaa yksinpärjääjän suojamuurejaan ja näyttää oma haavoittuvuus toiselle. Edes pieninä annoksina. Myöntää itselleen, että hänkin tarvitsee muita. Yrittää tulla toista vastaan ja vastata viesteihin/osoittaa teoillaan tai sanoillaan, että toinen on tärkeä, vaikka hän tarvitsee enemmän aikaa.
Mikä häntä voisi auttaa? Anna riittävästi tilaa ja aikaa, kun hän sitä tarvitsee. Yritä olla painostamatta liikaa.
Millaisia ajatuksia aihe teissä herättää?
Ensimmäisen innoituksen tekstiini sain henkiseltä valmentajalta Eevi Minkkiseltä. Suosittelen lukemaan myös hänen tekstejään ja kuuntelemaan aihhesta hänen podcastejaan, joista olen myös saanut vaikutteita tekstiini!