Kuinka kääntää elämänsä suuntaa?
Olin luennolla, jossa elikautisvanki kertoi tarinaansa. Hurja ja ahdistava tarina, mutta kuten hän luennossaan sanoi: ”Ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa, joko jatkaa huonolla tiellä tai vaihtaa suuntaa paremmaksi!”. Hän oli tehnyt jälkimmäisen ja haluaa nyt vaikuttaa nuoriin, jotta kukaan ei tekisi samaa kuin hän. Hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan (Sonny Nyman -Elinkautinen).
Aihe oli kyllä hiukan ahdistava. Aihe pisti miettimään, sitä kuinka karu lapsuus voi ajaa karuihin tekoihin. Kun kotoa ei saa kaipaamaansa huomiota, sitä huomiota hakee aivan vääristä paikoista: Kadulta, huumeista. Sitä ajautuu vääriin ympyröihin ja se on menoa sitten. Aika hurjaa.
Kaikissa meissä on hyvä ja paha. Meissä kaikissa on kaikki puolet. Pirjo Heikkilän podcastissa Naisen Kosto (jakso 10: pimeä puoli) puhuttiin hyvästä ja pahasta. Pahojen tekojen ajattelu aktivoi aivoissa sitä osaa, joka tuottaa meille mielihyvää. Kaikilla on mahdollisuus ajautua väärille raiteille, jos vaikka se lapsuus on mitä on. Mutta suurin osa meistä on oppinut hallitsemaan omaa käytöstään, eikä päädy noin radikaaleihin tekoihin. Kaikki ajattelevat joskus ikävästi: Emme tykkää jostain ihmisestä tai hänen tavastaan toimia. Joskus tekisi mieli näpäyttää tai sanoa ikävästi, jos joku on tehnyt meitä kohtaan väärin.” Haluaisin listiä hänet. Kosto elää”. Me kaikki teemme virheitä, pienessä mittakaavassa. Virheitä, jonka seurauksia voi yleensä korjata.
Arvokäsitys ja kasvatus: opimme mikä on hyvää ja mikä pahaa. Hyvää pidetään yleisesti ottaen hyväksyttävänä. Pahuutta ei. Tunnista pahuutta itsessäsi, se ei poista hyvää. Hyvä ja paha kulkee käsi kädessä! Opi kohtaamaan viha, suru ja muut pahat tunteet osana itseäsi, ne eivät häviä koskaan sinusta. Tukahdettu viha voi ilmetä fyysisinä oireina, kuten päänsärkynä, mahakipuna tai hampaiden narskutteluna. Itse ainakin huomaan (tai siis muut huomaa) narskuttavani hampaita. Se voi johtua stressistä tai siitä, etten kohtaa vaikeita tunteitani. Myös mahakivut ovat tavallisia kohdallani. Saatamme hävetä omaa pimeää puoltamme, emmekä halua kohdata sitä. Se olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, sillä se tekee meidät kokonaiseksi, kuten kyseisessä podcastissakin todetaan. Sitä ei voi koskaan lakaista maton alle, kuinka siis oppia elämään sen kanssa?
Ollaan armollisia itsellemme ja omille virheillemme. Opitaan hyödyntämään niitä jopa niin, että voimme auttaa niiden avulla muita. Parhaassa tapauksessa vertaistueksi toiselle. Opitaan itseltämme, omista virheistä. Opitaan toisilta, toisten virheistä ja opeista. Autetaan toinen toisiamme ja ollaan armollisia myös muille. Pyydetään apua ja annetaan apua. Elämä on täynnä virheitä, yritetään olla armollisia. Ja jos ei pysty, ei se mitään. Puhutaan asioista enemmän ääneen, se ei tarkoita, että kaikkien teot tulisi hyväksyä. Niistä ei auta kuin oppia.
Kuinka sitten muuttaa elämänsä suunta? Lapsuuden olosuhteet luovat perustaa kaikelle, myös alussa mainitsemassani tapauksessa. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä! Kaikki lähtee omasta vapaasta tahdosta ja motivaatiosta muuttua. Mieti miksi minä haluan muuttua, ovatko syyt oikeat ja tulevatko ne suoraan sydämestä? Uskallatko pyytää ja antaa apua? Oletko valmis katsomaan ikävää oloa ja kärsimystä silmiin? Muutos ei ole koskaan helppoa, mutta luo silti jotain ainutlaatuista ja hienoa. Sinulle ja kaikille ympärilläsi. Puhu asioista ääneen. Sitä ei voi kyllin korostaa.
Pyritään hyvään. # yhdessä, niin kuin korona meille opettaa!