Kuka minä oikein olen?
Hyvä itsetuntemus on tärkeä osa hyvää itseluottamusta. Siksi päätin tässä postauksessa hieman pohtia sitä, millainen ihminen minä oikein olen. Siispä seuraavaksi 20 satunnaista asiaa minusta ja elämästäni:
Muutin 21 -vuotiaana Jyväskylästä Helsinkiin kuukauden varoitusajalla, vailla tietoa työpaikasta tai mistään muustakaan. En tuntenut täältä juuri ketään, mutta onneksi kaikki kääntyi lopulta parhain päin ja nyt olen viihtynyt täällä jo 7 vuotta!
Tein ensimmäisen ulkomaanmatkani yksin Thaimaahan. Olin siellä kuukauden: Ensin kaksi viikkoa norsujen turvakodissa hoitamassa norsuja, sitten kiertelin ympäriinsä seuraavat kaksi viikkoa! Hieno kokemus, vaikka silloin koinkin paljon myös kiperiä ja jännittäviä tilanteita!
Olin myös noin kaksi kuukautta Au Pairina Englannissa. Hieno ja jännittävä kokemus sekin! Perheen äiti oli Suomalainen, isä taas oli kotoisin Espanjasta. Minä hoidin päivät tuolloin 8 kuukauden ikäistä, ihanaa ja suloista pientä tyttöä. Hyviä ja kiperiä tilanteita riitti molempia yllin kyllin. Lopulta koti-ikävä voitti ja olen myöhemmin todennut, että Suomi on mun koti. 🙂 Matkustelu on silti parasta mitä tiedän ja tuo kokemus oli kokemisen arvoista, todellakin!
Olen pelannut lapsena ja nuorena jääkiekkoa, sekä kokeillut myös jalkapalloa ja nyrkkeilyä. Haaveilen vielä joku päivä näkeväni jonkin NHL -pelin!
Haaveilen matkasta New Yorkiin (ja siitä NHL -pelistä!).
Olen perheen ainoa lapsi. Haaveilen itse suuresta ja läheisestä perheestä, jonka kanssa tehdä jos jonkinmoista.
Tykkään tatuoinneista valtavasti. Minulla on niitä kaksi: Vasenta jalkaani koristaa leijona, ja vasenta kättäni taas kuva edesmenneestä kissastani.
Vaikkei ehkä uskoisi, olen aika kärsimätön persoona. Mun on vaikea odottaa tai keskittyä mihinkään asiaan kovin pitkään. Suutun ja hermostun nopeasti ja helposti.
Olen löytänyt lukemisen aikuisiällä ja etenkin tykästynyt historiallisiin kirjoihin ja elämänkertoihin. Muun muassa CIlkan tarina, Auschwitzin tatuoija ja My Story (by Michelle Obama). Suosittelen kaikkia lämpimästi!
Äitini vie minut 30 -vuotiaana jääkiekon MM -kisoihin pyöreiden kunniaksi. Hetken jo toivoin pääseväni johonkin kauas (kenties Kanadaan), mutta kisat ovatkin tuolloin Suomessa (luulisi Koronan olevan jo ohi, hope so). No hyvä kokemus varmasti silti!!
Vanhempani erosivat, kun olin 2,5v. Äiti on siis ollut yksinhuoltaja lähes koko elämäni. Ja onneksi isäni on kuitenkin ollut elämässäni mukana aina!
Olen käynyt kouluni Jyväskylän Steiner -koulussa.
Tykkäsin koulussa puutöistä, jonka valitsin myös valinnaiseksi aineeksi itselleni. Sain töistäni usein kehuja opettajalta, koska ne oli tarkasti tehtyjä. Toisinaan mietin edelleen siitä itselleni ammattia.
Olin 17 -vuotias, kun kummityttöni syntyi. Nyt hän on ihana kymmenvuotias tyttö!
Ensimmäinen oikea työpaikkani oli hautausmaalla puutarhatöissä. Olen ollut siellä nyt useammankin kerran kesätöissä. Kerran meillä oli jopa halloween -bileet hautausmaalla! :D
Kerran Kauppatorilla kävellessäni lokit varastivat kädestäni jäätelön. Sen koommin en ole tykännyt lokeista, saatika syönyt jäätelöä Kauppatorilla.
Muutimme lapsuudessani noin kymmenen kertaa (aika paljon siis).
Minulla on hyvin omalaatuinen huumori, jota moni ei aina ymmärrä. Joskus minua on ehkä vaikea ymmärtää, vitsailenko vai en. Mutta omasta mielestäni olen ainakin tooosi hauska (joskus)!
Toisinaan haaveilen olevani kirjailija, taitava valokuvaaja tai joku muu luovan alan edustaja. Olisi mielenkiintoista päästä näkemään elokuvan tekemistä kulisseihin. 
Tässä on mun Vappupiknik. Ja tuossa alla on meri samaisesta vapusta (siis tästä edeltävästä vapusta):
Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa. Kiitos, että luit ja nähdään taas!