Liian herkkä. Liian jotain. Aina.

Liian herkkä. Miksi itken? Miksi olen niin hiljainen? Kysymyksiä ja toteamuksia, joita olen kuullut matkan varrella useita. Miksi? Mitä väliä on olla hiljainen kuuntelija, tarkkailija? Eikö herkkyydessä ole paljon myös hyvää? En ainakaan itse huutele muille, että he olisivat liian äänekkäitä tai kovia, liian vahvoja persoonia. Liian jotain. Koska mun mielestä se on vain äärettömän epäkohteliasta! Kukaan ei ole mitään liikaa, kaikki ovat juuri hyviä. Toki kulmia voi aina hioa ja asioissa kehittyä, varsinkin jos itse sitä haluaa, mutta jokainen on hyvä uniikki itsensä. Sen olen vasta pikkuhiljaa oivaltanut. Mä en ole liian herkkä, olen herkkä ja hyvä niin. En ole liian hiljainen, olen hyvä kuuntelija. Persoonallisuuksia on lukuisia, eikä mikään niistä ole toistaan huonompi. Ei tästä maailmasta tulisi mitään, jos meillä kaikilla ois samat vahvuudet. Miksi pitää kiinnittyä niin usein piirteisiin, joista ei välttämättä itse niin tykkää, itsessä tai muissa. Mitäpä jos huomattaisiin useammin ne hyvät puolet ja kehuttaisiin vahvuuksista ja onnistumisista! Eikä valitettaisi liian usein toisten virheitä.  Muun muassa somemaailma on aika raaka. Julkkikset leimataan heti epäonnistuneeksi ihmisiksi, jos tekevät yhden virheen. Eikö me kaikki tehdä? Kaikkien virheet eivät vain pääty lehtien sivuille arvosteltavaksi. Mitä jos kohdattaisiin julkkiksetkin vain ihmisinä, eikä minään virheettömänä ylijumalina? Hekin ovat inhimillistä ihmisiä, siinä missä sinä ja minä. 

Enkä ole täydellinen minäkään. Onneksi.  Tärkeää on pyytää anteeksi,  kun mokaa. Ja yrittää oppia virheistään. Pyrkiä kohtelemaan itseään ja muita kunnioittavasti ja hyvin. Mutta muistaen senkin, että väistämättä epäonnistumme myös. Välillä. Läpi elämän. Vauvasta vaariin saakka. Tai vauvasta mummoon. Tai mihin vaan. Itseäni en pidä pidä esimerkiksi sosiaalisesti lahjakkaana. Saatan päästää suustani sammakpita, lamaantua muiden edessä tai muuten vaan takellella sanoissani tai teoissani. Opettelua on oppia sietämään ”epäonnistumisia” ja tekemään niistä tai niiden pelosta huolimatta haaveilemaan asioita. Koska olemme sen arvoisia! 

Oletko sä koskaan kuullut olevasi liikaa jotain? Muista, olet ihana! Juuri noin.