Maanantai

Tämä päivitys kertoo tämän viikon maanantaista. Viikonpäivistä vaikeimmasta.

Herätyskello soi, eikä millään jaksaisi nousta. Maanantai on aina pahin, motivaatio on hukassa ja viikonloppu vois ehdottomasti kestää vielä yhden päivän lisää! Onneksi paistaa sentään aurinko, se piristää mieltä. Viikonloppu oli vauhdikas ja lastentäyteinen, aivan kuten arkkikin. Lauantaina menin kaverin lasten synttäreille, he täyttivät 8v. ja 12v. Siellä oli sukulaisia ja kavereita, ja synttärisankarit saivat kivoja lahjoja. Myös herkut maistuivat. Oli siellä moni myös pukeutunut halloweenin mukaan. Täytyy vain ihailla omaa ystävää, joka jaksoi järjestää tuollaiset mukavat juhlat, kiitos niistä! Sunnuntaina kävin katsomassa toisen kaverin pientä vauvaa ja ai että, kuinka suloinen hän olikaan. Hän on jo sen ikäinen, että alkaa ihmetellä maailmaa -ja olipa siinä kovasti ihmeteltävää, kun jonkun ihan vieraan ihmisen syliin pääsi. 

Tänään on maanantai, viikon ensimmäinen päivä ja huomaa, että tapahtumantäyteinen viikonloppu vaati veronsa kaikessa mukavuudessaan. Päätin , että ensi viikonlopun otan ihan vain levon kannalta, se tulee tarpeeseen. Eilen illalla pienen pieni kiukku oli nostaa päätään (mutta onneksi vain pieni), koska en ollut ollut pitkään aikaan kunnolla yksin. Se on näitä elämyshakuisen erityisherkän ikuisia ongelmia (tai miksei meidän kaikkien), se kuinka osaisi ottaa itselleen tarpeeksi omaa aikaa ja lepoa -vaikka samalla haluaa vaan tehdä kaikkea. Kymmenen minuuttia yksinoloa ja lepoa voi auttaa vähän, mutta useinkaan ei kuitenkaan tarpeeksi. Pitkän viikon jälkeen tarviis pari päivää (tai viikon), että palautuu kunnolla. Niin kivaa kun se aina onkin tehdä kaikkea kivaa, ja nautin kaikesta kivasta tosi paljon.

Illalla huomasin marraskuun saapuvan jo seuraavana päivänä, lieneekö myös kellojen siirrolla vaikutusta. Oli nimittäin tosi pimeää ja synkkää jo, kävellessäni iltavuoron jälkeen jumppaan. Jumpassa huomasin, että en oo ihan tarpeeksi ehkä nukkunut. Mutta kyllähän se liikunta piristää. Kun saisi unen, ravinnon, levon ja liikunnan tasapainoon keskenään. Tietysti niitä heilahduksia tulee aina kohtaan jos toiseenkin pitkin elämää -ja sekin on ihan ookoo. Kunhan pääsääntöisesti pysyy tasapainossa, kunhan elämän ääriviivat ja perusasiat ovat kunnossa, on meillä paremmin tilaa joustaa ja venyä, palata hiljalleen takaisin uomiinsa.

Kaiken kaikkiaan on maanantaista selvitty oikein hyvin. Ei se lopulta ollut niin kamala, vaikka aamulla ajattelin, että eihän tästä tule yhtään mitään. Että haluan vain painaa peiton syvälle korviin. Mutta kun liikkeelle pääsi ulos aurinkoon, niin kyllä se mielikin siitä lopulta kirkastui. Ja vaihteli päivän mukaan, jos jonkinlaisin tuntein. Sitähän se on se elämä, yhtä vuoristorataa päivästä toiseen. Ja mikäs sen parempaa, tämä tällainen perusmukva arki -elämää ylläpitävä voima.