Mitä tekisit, jos saisit tehdä ihan mitä tahansa/ kukaan ei näkisi? Mitä pientä voit tehdä haaveesi eteen?

Mitä pieniä askeleita voit tehdä päivittäin tavoitteden eteen?

Minä tanssisin. Olisin rento. Vapaasti oma itseni, enkä vähät välittäisi muiden mielipiteistä! Sen lisäksi kirjoittaisin kuten lapsena kirjoitin. Vailla huolia ja estoja, sen kummemmin mitään murehtimatta.  Silloin se oli hauskaa, enkä kirjoittanut tarinoita muiden nähtäväksi. Kirjoitin tarinoita, koska halusin ja tulin siitä valtavan iloiseksi.

Muistan sen päivän kun olin 7 -vuotias ja opin kirjoittamaan. Ajattelin isona ryhtyä kirjailijaksi. Muistan kun isäni osti ikivanhan ja siihen maailman aikaan jättimäisen tietokoneen. Se ei ollut mitään verrattuna äitini möhkäle -tietokoneeseen, joka vei olohuoneesta noin puolet. Kirjoitin tarinoita pääasiassa isäni tietokoneella tai käsin. Tarinat kertoivat pääasiassa koirista, kissoista, isästäni tai äidistäni. Minä olin tietenkin päähenkilö!

Sitä minä tekisin edelleen. Kirjoittaisin vailla estoja, turhia murehtimatta. Nykyään murehin aivan liikaa: Miltä tekstini näyttävät? Tykkääkö kukaan? Mikä mun teksteissä mättää?

Turha murehtiminen estää luovuuden energiaa virtaamasta ja ilman sitä kirjoittaminen soljuisi luontevasti ja vapaasti. Ilman liiallista murehtimista ja miettimistä saisin teksteistäni parempia! Siispä turhat pelot pois!

Ja miten sitten pääsen tavoitteisiini? Voisin aloittaa vaikka sillä, että jatkan blogini kirjoittamista viikoittain!

Alla kaapista löytynyt tarina pikkuiselta lapsi-Vilmalta:

Minulla on äiti, joka on tosi tosi höpsö.

Minun äitini tekee joskus semmoisia jekkuja, että kukaan ei voi uskoakaan.

Äitini on myös utelias.

Hän haluaa tietää mitä koulussa on tapahtunut.

Hän haluaa myös tietää mitä minä olen piirtänyt. 

Silloin sanon, että äitini ei saisi kysellä niin paljoa. 

Miksi en?

Koska se ärsyttää minua.

Silloin äitini lähtee huoneestani pois ja antaa tehdä työni loppuun.

Kun on ruoka-aika niin äitini kysyy, mitä minä aion seuraavaksi tehdä.

En minä vain tiedä, sanon joka ainoan kerran.

Voi että hän on utelias.

En ole ikinä nähnyt uteliaampaa kuin äitini.

Minua alkaa joskus naurattaa kun kuuntelen äitini juttuja.

Voi että äitini on hupsu.

Ei kaverinikaan ole niin hassuja kuin äitini.