muumeja ja muumioita

”Te olette aivan ääliömäinen perhe, mutta te sentään elätte päivän jokaisen hetken.”

Kävin tiistaina muuminäyttelyssä kaverini kanssa ja tänään Amos Rexissä aivan yksin. Vietin siis tänään niin sanotun treffi-illan itselle. Omaa aikaa tarvitaan aina ajoittain, tai ainakin minä tarvitsen sitä!

Täytyy sanoa, että ihailen Tove Janssonia ja hänen luovuttaan valtavasti, miten hän oikein keksi noin upeita ja opettavaisiakin tarinoita? Muumeissa on jotain hyvin, hyvin tunnelmallista taikaa, eikä muumit ole mielestäni nousseet syyttä suotta näin suosituksi näin pitkäksi aikaa. 75 vuotta, ajatelkaa! Nyt todellakin heräsi voimakas halu mennä katsomaan myös Toven leffa! Haluan olla yhtä luova kuin hän.

”En ajattele ytään, tunnen vain.”

Olisipa mahtavan hieno taito osata elää ilman turhaa ajattelua. Eläisi vain päivän kerrallaan, tätä ääliömäistä elämää. Hauskaa ja vähän hassuakin elämää, jossa ei ole aina paljoakaan järkeä. Mutta jossa rakastetaan, välitetään ja hassutellaan täysin rinnoin. Mikä parasta, meillä on toinen toisemme.

Käykää ihmeessä katsomassa kansallismuseossa Rohkeus, rakkaus ja vapaus! Muumit 75 -näyttely. Suosittelen lämpimästi.

    Tämän päiväinen näyttely Amos Rexissä oli myös kiinnostava, historia on kiinnostanut mua aina, vaikka en kovin ahkera opiskelija olekaan! Näyttelyn aiheena oli muinainen Egypti ja sen rekvisiitta tuli kaukaa Italiasta saakka! Siellä oli muinaisesti muumioituja eläimiä ja ihmisiä, koska kuollut ihminen haluttiin pitää mahdollisimman elävän näköisenä. Muinaiset Egyptiläiset rakastivat elämää ja halusivat jatkaa elämäänsä myös tuonpuoleisessa. Mutta ehkä en paljasta näyttelystä sen enempää. Käykää itse katsomassa, jos aihe ja näyttely yhtään kiinnostaa!

Nyt tulin kahville kahvioon, jossa en ole koskaan aikaisemmin päässyt käymään. Aina kun olen yrittänyt, niin tämä viihtyisä ja pieni sisätila on ollut tupaten täynnä. Ehkä olen aikaisemmin kokeillut vain huonoihin (eli suosittuihin) aikoihin, kuten viikonloppuisin. Näin torstai-iltana klo 18.00 tänne mahtuu oikein hyvin.

Vaikka taustamelu hieman häiritsee kirjoittamista, on tämä koneen mukaan ottaminen mitä mainioin idea. Mukavaa ja motivoivaa olla välillä muualla kuin kotona, kirjoittamassa tätä ja lukemassa koulujuttuja (vähän laiskalla menestyksellä tosin tänään niitä). Vaikka kotona on helppo keskittyä ja siellä saan parhaiten aikaan, haluan  aivan ehdottomasti käydä jatkossa paljon enemmän myös kahviloissa koneen kanssa kirjoittamassa. Mukavaa vaihtelua muuten niin synkkään ja pimeään arkeen. Mutta hei, joulu lähestyy, se piristää aina tätä synkkyyttä! Ja viikonloppu myös!