Ole armollinen itsellesi ja epäonnistumisen pelosta
Minä mokoma olen hirmuisen ankara itselleni, aivan liian ankara! Moitin itseäni pienistä virheistä ja niistä on vaikea päästä yli.
Vaadin itseltäni aivan liikaa, täydellisyyttä, jota en ikinä saavuta. Syyttelen pienistä virheistä, vaikka niitä tulee aivan kaikille, myös niille kokeneille konkareille.
Kun menen paniikkiin, unohdan kaiken ja se paniikki saa mut toimimaan ihan miten sattuu. Kun keskityn (tai siis olen keskittymättä) liikaa ja liian moneen asiaan yhtä aikaa, mistään ei ole tulla yhtään mitään. Alan säheltämään. Päiväkodin kiireinen arki on oikeastaan aika hyvää harjoitusta: Kiireessä sattuu kaikille kaikenlaista ja rapatessa roiskuu. Ei sen pitäisi olla niiiiin vakavaa ja ainakin aiemmat virheet opettaa, koska ne jää usein onnistumisia paremmin mieleen. Ehkä se moka on todellakin parempi lahja kuin täydellinen suoritus heti alusta asti. Ja hei, ehkä voisin tehdä myös yhden asian kerrallaan ja hengittää samalla. Kirjoittaa muistettavia asioita ylös ja naurahdella lempeästi itselleen. Olenpas vähän hupsu. Käydä vessassa rauhoittumassa, jos alkaa mennä vähän liian lujaa.
Olen elämyshakuinen erityisherkkä (ja ADD?), joka toimii hetken mielijohteesta käsin ja toimin hyvin usein sekunnin murto-osassa tehdyn päähänpiston pohjalta. Useinkaan mä en osaa ajatella ennen kuin toimin ja kadun vasta jälkeenpäin tehtyä mokaa. Tämä on oikeastaan ihan hyväkin piirre, sillä jos en uskaltaisi edes kokeilla, niin en tietäisi mikä toimii ja mikä taas ei. Moka on lahja, tavallaan. Kokeilemalla selviää, mikä on mun juttu ja mikä taas ei. Ei pidä ajatella liikaa koko ajan, etenkään jälkeenpäin, kun kaikki on jo peruuttamattomasti tapahtunut. Mutta ei varsinkaan etukäteen, muuten jää moni hyvä asia yrittämättä, liiallisen pelon vuoksi. Sitäkin nimittäin mulle usein tapahtuu.
Olen tavattoman epävarma omasta toiminnasta ja töissä huomaan varovani toimintaani todella paljon. En luota pärjääväni ja yritän kaikin keinoin varoa virheitä. En missään nimessä halua epäonnistua, koska se on noloa ja antaisin itsestäni huonon kuvan. Muka.Nyt siihen saa tulla loppu! Mun on opittava olemaan armollinen itselleni: Olen työHARJOITTELUSSA oppimassa, eikä mun tarvitse olla vielä yhtä pätevä, kuin vuosikausia työskennellyt varhaiskasvatuksen opettaja. Hei haloo! Olen ollut työharjoittelussa joku 8 päivää. Mitä jos yrittäisin olla pelkäämättä ja varomatta virheitä? En voi olettaa samaa kuin he. Vielä.
Joten, voin ehkä jatkossa yrittää olla armollinen ja sallia itselleni ne kaikki virheet, joita elämäni aikana tulee väkisin. Parempi kokeilla, kuin olla edes yrittämättä ja katua kuolivuoteella yrittämätöntä!
Keskitä ajatukset ennemmin vaikka niihin kivoihin juttuiin ja ajatuksiin vapaalla, joista tulee hyvä mieli! Kuten kuntosaliin ja hyvään seuraan.
