Olen ollut vähän väsynyt

Viime aikoina olen ollut aika väsynyt ja saamaton, vaikka olen myös nauttinut kaikesta tekemisestä ja kesästä, etenkin ihanasta seurastani kesäisissä tekemisissäni. Mutta kyllä se matkustaminen ja ihmisten näkeminen myös väsyttää. Olenhan introvertti. En ole jaksanut keskittyä edes blogiin, niin kivaa kuin se tämäkin on.

On edelleen suuri vaikeus pysähtyä levähtämään ja sanoa ei. Välillä sitä haluaisi vain nukkua päivän pitkän ja olla tekemättä yhtään mitään. Eikä siinä pitäisi olla mitään väärää. Eikä olekaan. Teen siitä vain itse itselleni ongelman. Miksi joku suuttuisi siitä, että tarvitsen välillä omaa aikaa? Kaikilla meillä on rajansa oman jaksamisensa kanssa. Tai jos joku suuttuu siitä, etten jaksa juuri tänään nähdä -en ole vastuussa toisen tunteista sen vuoksi. Ainakaan, jos olen ilmaissut itseäni oikein. Elän täällä itseäni varten. Kuinka oikein jaksan elää, jos olen koko ajan ihan poikki? Väsytän itseni elämällä muille, unohtamalla itseni.

Pitämällä itsestäni hyvää huolta, jaksan pitää myös muista hyvää huolta. Olen elämäni tärkein ihminen. Miksi tämä meinaa välillä unohtua? Itseni laiminlyönti saa mut voimaan huonosti -äksyilemään ja väsymään. Miksi siis laiminlyön itseäni? Tänään otan itseäni niskasta kiinni ja muistutan itselleni omista tarpeista. Tarvitsen päivän lepoa, omaa aikaa. Pidän tämän heti, kuin vain mahdollista. Ennen sitä vietän mukavan päivän kummityttöni 12 -vuotis syntymäpäivillä. Olen onnellinen hänestä, vaikka emme näekään liian usein. 

Sen jälkeen lepään ja huolehdin itsestäni, minulle parhaalla tavalla levätä: Yksin. Oman pikku lepopäiväni jälkeen jaksan antaa taas muille paremmin! Se sopii minulle, mikä sopii juuri sinulle?