Olenko addiktoitunut vanhoihin ajatuksiin ja toimintamalleihin?
Olen vuosien varrella oppinut käyttäytymään ja ajattelemaan tietyllä tavalla. Ajattelen valtaosan ajasta samoja ajatuksia kuin aina ennenkin, itsestäni ja ympäröivästä maailmasta, muista ihmisistä. Olen mm. tottunut ajattelemaan, että olen kärsimätön tietyissä asioissa, etten jaksa keskittyä pitkäjänteisesti kovin pitkään mihinkään pitkäjänteiseen työhön. En edes yritä muuttaa käytöstäni, harjoitella, koska ajattelen vain olevani sellainen. Tetynlainen. Se nyt vain kuuluu mun luonteeseen, se on osa mun persoonaa. Vai voisiko se olla myös opittu tapa, vai oikeasti pelkästään osa persoonaa ja temperamenttia?
Olen myös aina ajatellut, etten osaa olla muiden kanssa, en uskalla ja mua pelottaa. En osaa puhua muille, miksi edes yrittää… Lopulta omat ajatukseni ovat alkaneet vaikuttaa omaan käytökseeni. Olen alkanut pelkäämään sosiaalisia tilanteita, käyttäydyn pelokkaasti muiden seurassa. Entä jos olisin lapsesta saakka ajatellut olevani rohkea? Millaiseksi olisin kasvanut, jos mua olisi kohdeltu kuin rohkeaa tyttöä, joka ei ole millään tavoin ujo? Jos mua olisi vieläkin enemmän rohkaistu menemään ja harjoiteltu yhdessä? Olisiko musta kasvanut erilainen, rohkeampi, jos mulle olisi puhuttu toisella tavoin? Jos olisin itse ajatellut olevani rohkea tutustumaan muihin, olisinko silloin alkanut myös käyttäytymään sen mukaan? Onko ujous totta, vai vuosien varrella opittu tapa? Varmasti se on vaikuttanut, että olen saanut kuulla siitä koko ikäni. Olen alkanut käyttäytyä sen mukaan, ujosti. Se voi myös olla aina osa minua ja sallittakoon sekin minulle, eikö vain? Mutta siinä voi olla myös paljon opittua käytöstä.
Olen koukussa vanhoihin ajatuksiini. Niitä on vaikea muuttaa toisenlaisiksi. Olen aina ajatellut itsestäni negatiiviseen sävyyn: Olen ruma, tyhmä, huono ihmissuhteissa. Ujous ei ole hyve, se on pahe. Näistä ja monista muista huonoista ajatuksista vieroittuminen on vaikeaa, koska ne ovat vahvasti kehoni tunnemuistissa. Keho muistaa. Keho ei halua lupua vanhoista tutuista ajatuksista, jotka aiheuttavat tietynlaista mielihyvää (kuten vaikka peliriippuvaiset saavat peleistä), olivatpa ne ajatukset kuinka huonoja tahansa. Vanhoista ajatuksista vieroittuminen vaatii aikaa ja rutkasti harjoittelua, töitä. Niiden tilalle täytyy löytää uusia, parempia ajatuksia! Haluan oppia ajattelemaan itsestäni positiiviseen sävyyn. Olen hyvä, pystyn mihin vain haluan. Haluan saada itseluottamusta, luottamusta omiin kykyihin. Olen hyvä tyyppi omana itsenä. Haluan kiinnittää enemmän huomiota omiin hyviin puoliini ja oppia hyödyntämään niitä hyviä piirteitä itsessäni! Haluan ajatella ujoudesta positiiviseen sävyyn.
Mutta aivojen vanhat hermoradat (negatiiviset ajatukset itsestä) eivät muovaudu itsestään toisenlaiseksi. Pelkkä positiivinen ajattelu ei riitä. Sun täytyy saada sun kehomuistiin parempia tunnekokemuksia. Uusia hyviä ajatuksia itsestä, uusia hyviä toimintamalleja. Kuukausien toistoja, jotta uudet toimintamallit pääsevät alitajuntaamme muokkaamaan toimintaamme toiselaiseksi, positiivisemmaksi. Keho helposti muistaa kaiken menneen. Ainakin jos asialle ei tee mitään, hanki tilalle uusia parempia kokemuksia ja kehomuistoja. Kaikki menneet tapahtumat ja ajatukset jäävät kehoomme ja alitajuntaamme. Me käyttäydymme kehomuistimme ja alitajunnan turvin 95 prosenttisesti, vain 5 prosenttia on tietoista toimintaa. Vaikka kuinka haluamme muuttua, emme muutu, ilman, että saamme muutokseen mukaan meidän kehomuistimme ja alitajuntamme!
Siihen tarvitaan harjoitusta. Luulen, että itselleni voisi ehkä toimia mielikuvaharjoittelu. Nykyään kuvittelen aina pahinta, pelkään aina pahinta. Kuvittelen etukäteen, kuinka huonosti mun sosiaaliset tilanteet tulee menemään. Fyysiset oireet on varmasti pahoja, en uskalla puhua ja nolaan itseni täysin. Ja niinhän siinä sitten usein käykin…
Mitäpä jos kääntäisin kaiken aivan päälaelleen? Entä jos ajattelisin aina etukäteen onnistuvani? Miten toimin niissä tilanteissa itsevarmasti. Kun alan käyttäytymään itsevarmasti, ajan kanssa musta myös tulee itsevarmempi? Tähän voi mennä kuukausia, tai pidempään. Se vaatii varmasti päivittäistä harjoittelua. Mutta palkitaanko mut harjoittelusta myöhemmin? Oman toiminnan muuttaminen on epämiellyttävää. Vanhaan ajatteluun palaaminen on helppoa, se luo aivoille kaipaamaansa mielihyvää. Olen koukussa vanhoihin ajatuksiini, niin kuin alkoholisti on koukussa alkoholiin tai peliriippuvainen peleihin. Muutos on aina epämiellyttävää ja vaikeaa. Tuttu ja turvallinen huono on aina ”parempi” kuin pelottava muutos. Koskaan ei tiedä mitä muutos tuo tullessaan. Muutos on pelottavaa.
Edelleen suosittelen kaikkia lukemaan kirjan nimeltä ”luo itsesi uudelleen: Opas mielen rajoitteiden purkamiseen.”