Oletko miellyttäjä tai ylikiltti? Niin minäkin.
Onko sinun vaikea sanoa omia mielipiteitäsi ääneen? Onko sinun helpompi miellyttää muita kuin itseäsi? Varotko sanojasi siinä pelossa, ettet vahingossakaan loukkaisi ketään toista? Pienennätkö itseäsi, koska et uskalla olla toisen kanssa eri mieltä? Oletko tietoinen omista rajoistasi?
Minä olen jumiutunut muiden ihmisten miellyttämiseen. Olen tavallaan jo tottunut siihen, se tapahtuu automaattisesti rutiinilla. Se on ajan saatossa opittu tapa toimia -taito, jonka olen oppinut jo lapsena. En ole oppinut muutakaan. Vähän niin kuin kenkien solmiminen tai pyörällä ajaminen, sen oppiminen ja siitä poisoppiminen vaatii aikaa ja paljon toistoja. Ehkä se on opittu mallista, ehkä se on joskus suojannut joltain ulkoiselta tekijältä. Pelkäät vihaista isääsi, jota opit miellyttämään,koska et vahingossakaan halua suututtaa häntä? Tai ehkä äiti juo liikaa, ja yrität tehdä kaikkesi, että hän tykkäisi sinusta kännissä?
Kaikilla on varmasti jossain määrin halu miellyttää muita. Haluamme, että muut tykkäävät meistä, olemmehan me kuitenkin laumaeläimiä. Emme voi hyvin ilman muita ja jokainen tarvitsee ympärilleen rakastavia ihmisiä, jotka tykkäävät heistä. Mielestäni yksinäisyys voi lisätä riskiä esimerkiksi masennukseen, huonoon itsetuntoon ja huonommuuden tunteeseen. Se voi johtaa liialliseen miellyttämiseen, haluun kuulua joukkoon. Oli syy liialliseen miellyttämiseen mikä tahansa, siitä voi myös oppia pois (siinä missä olemme myös oppineet miellyttämään liikaa). Se vain vaatii rutkasti aikaa, toistoa ja harjoittelua. Myötätuntoa ja epäonnistumisen sallimista ja sietämistä. mikään ei tapahdu hetkessä. Ehkä tilalle täytyy opetella uusi, parempi tapa. Aivan kuten tupakointi, se on vaikea lopettaa, jos tilalle ei keksi mitään muuta -nikotiinia, uutta harrastusta tai jotain muuta asiaa tehtäväksi tupakan himon iskiessä. Mikä toimii kenellekin.
Kaikki uuden opettelu vaatii harjoittelua ja lukuisia toistoja (tai edes 15-30 päivää, muutama minuuttu päivässä). Mikään ei tapahdu aivan itsestään, niin kuin olen joskus kuvitellut käyvän. Olen kuvitellut asioiden vain tupsahtelevan eteeni noin vain, eikä mun tarvii tehdä asian eteen mitään.
Ei ole hyödyllistä lukea, jos ei jaksa harjoitella lukemaansa käytännössä hieman pidempään kuin kaksi päivää. Ei ole järkeä kuunnella viisaita self help ohjeita, jos ei ole valmis kokeilemaan niitä käytännössä. Ja sitä paitsi, kaikki ohjeet eivät päde kaikkien maailman ihmisten tilanteeseen. On taitolaji löytää omaan elämäänsä ja omaan itseensä pätevät ohjeet. Mikä sopii juuri minulle?