Oletko ujo?

”Sun täytyy muuttuu, jos haluat pärjätä elämässä!” Olen pärjännyt tähänkin asti, viimeiset 25 vuotta. En jaksa enää. Miksi ihmeessä en voisi pärjätä myös jatkossa, omana ujona itsenäni? Miksi en saa olla oma itseni? En mä kuitenkaan tuu koskaan pääsemään mun temperamentista pois, miksi siis taistella sitä vastaan? Olen taistellut jo koko ikäni aivan turhaan, ihan vain ulkopuolisten painostuksesta… Ilman heitä mulla ei olisi ongelmaa itseni kanssa. He tekevät siitä ongelman. Minusta. Ei kukaan muu voi sanoa mitä mun pitää olla. Haluan tehdä sen aivan itse. Tää on mun elämä, ei teidän!

Muiden mielestä minä ”kärsin” ujoudesta. En minä kärsisi, jos minua ei koko aikaa arvosteltaisi hiljaisuudesta ja ujoudesta. Ne nyt vain on osa mua, halusitte sitten tai ette! Jos mua olisi kohdeltu hyväksyvästi ja arvostaen, olisin varmasti oppinut itsekin arvostamaan itseäni. Jos olisin aidosti saanut olla se mitä olen, en varmastikaan häpeäsi itseäni ja omia ”huonoja” piirteitäni näin paljon. Kaikilla meillä on ne hyvät puolet ja huonot puolet, eikä niistä pääse koskaan eroon. Ainoa asia, mitä voimme hallita on oma käytös. Ja siihen minun kohdallani olisi tullut puuttua, EI mun temperamenttiin ja luonteenpiirteisiin. ”Rakastan sinua ja olet hyvä juuri noin! En vain hyväksy sitä, kuinka käyttäydyt, vain käytökseesi haluan puuttua.” Jokaisella on vastuu omasta käytöksestään. Mutta kenelläkään ei ole oikeutta puuttua toisen luonteeseen… Se on väärin.