Tajunnan virtaa

Pitkästä aikaa tuli innostus kirjoittaa! Kerran jo aloitin,  mutta silloin kirjoittaminen takkusi pahemman kerran ja kirjoitustyö jäi puolitiehen. Sitten ei oo ollut edes minkäänlaista ideaa, mistä edes kirjoitaisin? Luovuus on hävinnyt johonkin kauas pois.

Edelleen kirjoittaminen takkuaa, vaikka innostus on kova. Ajattelinkin,  että lähden kirjoittamaan ihan vain tajunnan virtaa, ehkä se laskee aloittamisen kynnystä. Aloittaminen on aina sitä vaikeampaa, mitä pidempään ja kauemmin on kirjoittamatta.

Tuntuu, että junnaan paikoillani. Tahdon tehdä jotain luovaa, mutta silti olen ollut tässä samassa pisteessä jo monen monta vuotta. Haluan kirjoittaa blogia, haluan kirjoittaa kirjan. Haaveilen, että saisin kirjoittaa työkseni. Olisi kiva kirjoittaa lehtijuttuja, mutta pelottaa opiskella toimittajaksi. Silloin pitäisi myös haastatella ihmisiä, ja enhän mä osaa. En mä ole edes luova, kekseliäs enkä osaa keksiä hyviä juttuja. En mä osaa kirjoittaa hyvin. Ja tietysti, ainahan sitä oppii ja voi harjoitella. Sitä varten kouluunkin mennään, oppimaan. Ei ennen sitä tarvitse olla seppä syntyessään ja sen jälkeenkin oppii jatkuvasti lisää.

Ja mähän kirjoitan blogia. Täällä on hyvä harjoitella.  Sen lisäksi, että pääsen tänne purkamaan tuntojani päiväkirjan lailla. 

Pitkään oon myös ajatellut meneväni työväenopiston kirjoituskursseille. Kerran vain katsoin, että jotkut kurssit ois ollut hieman huonoon aikaan, enkä olisi kerennyt paikan päälle töistä ajoissa. Niin harmi! Pitää yrittää löytää joku kurssi, mihin pääsen paikalle tai mitä vois tehdä omaan tahtiin! Ja kyllä mä jo lähetin omaa tekstiä arvioitavaksi,  se on jo yksi askel eteenpäin! Hyvä mä. Palautetta siitä on tullut myös ja sen pohjalta on ollut hyvä lähteä työstämään ja kehittäämään omaa tekstiä!

Mitähän muuta. Lunta on tullut ja nyt alkaa olemaan talvisempaa jopa täällä Helsingissä.  Tykkään lumesta, se tuo valoa pimeyteen. Ois vaan kiva, jos talvisin ei olis ihan niin kylmä. Joulukuu on saapunut ja joulu lähenee kovaa vauhtia. Ja uutena vuotena me muutetaan, taas! Tänne nykyiseen asuntoon me muutettiin kans uuden vuoden aattona. Pitäisiköhän sitä alkaa pakkaamaan jo? Meinaan ainakin heittää kaiken turhan pois. Muutto on siihen hyvä keino.

Välillä oon käynyt tällä viikolla salilla ja stand upissa.  Marraskuussa juhlittiin poikaystävän kanssa neljättä vuosipäivää! Ei tosin päästy vielä tähtitorniin, jonne oli tarkoitus mennä, koska se ei ollut auki lumisen ja pilvisen sään vuoksi. Mutta yritämme päästä sinne heti, kun säät sen vain sallii. Nyt oon tosin kipeänä ja viikonloppuna on luvassa lapsenhoito keikka. Viime viikonloppuna olin kaverin lapsen nimiäisissä ja oli kyllä kaunis juhla! 

Joulua odotellaan. Joulukuusi on koristeltu ja lahjoja jo kovasti suunnitellaan. Pimeää on, mutta ainakin on hyvä syy polttaa kynttilöitä. Kynttilät luo tunnelmaa. Ja lumi luo valoa pimeään.

Mitäs sinne kuuluu?

Ps. Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi 105v!

Hyvinvointi Oma elämä Hyvä olo Syvällistä

Maanantai

Tämä päivitys kertoo tämän viikon maanantaista. Viikonpäivistä vaikeimmasta.

Herätyskello soi, eikä millään jaksaisi nousta. Maanantai on aina pahin, motivaatio on hukassa ja viikonloppu vois ehdottomasti kestää vielä yhden päivän lisää! Onneksi paistaa sentään aurinko, se piristää mieltä. Viikonloppu oli vauhdikas ja lastentäyteinen, aivan kuten arkkikin. Lauantaina menin kaverin lasten synttäreille, he täyttivät 8v. ja 12v. Siellä oli sukulaisia ja kavereita, ja synttärisankarit saivat kivoja lahjoja. Myös herkut maistuivat. Oli siellä moni myös pukeutunut halloweenin mukaan. Täytyy vain ihailla omaa ystävää, joka jaksoi järjestää tuollaiset mukavat juhlat, kiitos niistä! Sunnuntaina kävin katsomassa toisen kaverin pientä vauvaa ja ai että, kuinka suloinen hän olikaan. Hän on jo sen ikäinen, että alkaa ihmetellä maailmaa -ja olipa siinä kovasti ihmeteltävää, kun jonkun ihan vieraan ihmisen syliin pääsi. 

Tänään on maanantai, viikon ensimmäinen päivä ja huomaa, että tapahtumantäyteinen viikonloppu vaati veronsa kaikessa mukavuudessaan. Päätin , että ensi viikonlopun otan ihan vain levon kannalta, se tulee tarpeeseen. Eilen illalla pienen pieni kiukku oli nostaa päätään (mutta onneksi vain pieni), koska en ollut ollut pitkään aikaan kunnolla yksin. Se on näitä elämyshakuisen erityisherkän ikuisia ongelmia (tai miksei meidän kaikkien), se kuinka osaisi ottaa itselleen tarpeeksi omaa aikaa ja lepoa -vaikka samalla haluaa vaan tehdä kaikkea. Kymmenen minuuttia yksinoloa ja lepoa voi auttaa vähän, mutta useinkaan ei kuitenkaan tarpeeksi. Pitkän viikon jälkeen tarviis pari päivää (tai viikon), että palautuu kunnolla. Niin kivaa kun se aina onkin tehdä kaikkea kivaa, ja nautin kaikesta kivasta tosi paljon.

Illalla huomasin marraskuun saapuvan jo seuraavana päivänä, lieneekö myös kellojen siirrolla vaikutusta. Oli nimittäin tosi pimeää ja synkkää jo, kävellessäni iltavuoron jälkeen jumppaan. Jumpassa huomasin, että en oo ihan tarpeeksi ehkä nukkunut. Mutta kyllähän se liikunta piristää. Kun saisi unen, ravinnon, levon ja liikunnan tasapainoon keskenään. Tietysti niitä heilahduksia tulee aina kohtaan jos toiseenkin pitkin elämää -ja sekin on ihan ookoo. Kunhan pääsääntöisesti pysyy tasapainossa, kunhan elämän ääriviivat ja perusasiat ovat kunnossa, on meillä paremmin tilaa joustaa ja venyä, palata hiljalleen takaisin uomiinsa.

Kaiken kaikkiaan on maanantaista selvitty oikein hyvin. Ei se lopulta ollut niin kamala, vaikka aamulla ajattelin, että eihän tästä tule yhtään mitään. Että haluan vain painaa peiton syvälle korviin. Mutta kun liikkeelle pääsi ulos aurinkoon, niin kyllä se mielikin siitä lopulta kirkastui. Ja vaihteli päivän mukaan, jos jonkinlaisin tuntein. Sitähän se on se elämä, yhtä vuoristorataa päivästä toiseen. Ja mikäs sen parempaa, tämä tällainen perusmukva arki -elämää ylläpitävä voima.

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta Mieli