Tämä viikko on pyhitetty hyville (tai edes vähän paremmille) yöunille. Tuntuu, että oon stressanut viime aikoina ihan kaikkea ja se (tietysti moni muu asia myös) on vaikuttanut uneen ja sen laatuun. Välillä sitä menee ihan vaan liian myöhään nukkumaan. Ja iltaisin tietysti on eniten aikaa murehtia ihan kaikkea, kaikkea mitä ei edes tarvitsisi!

Viime aikoina on tapahtunut paljon kaikenlaista kivaa. Viime viikolla näin kolmea ystävää. Tiistaina kävin yhden kanssa Vapianossa syömässä ja Töölönlahdella piknikillä, torstaina ulkoiltiin Hietaniemessä ja käytiin Regatassa kahvilla ja perjantaina käytiin vielä yhden kaverin kanssa Suomenlinnassa. Keskiviikkona kävin myös ulkoiluttamassa työkaverini koiraa mustikkamaalla.

Viikonloppuna vietiin poikaystävän 11 -vuotias pikkuveli kattoo hurja jengi -leffaa ja se oli jopa meistä hyvä! 🤭 Sunnuntaina käytiin treffipubissa brunssilla ja sen jälkeen pyöräili monta tuntia ulkona ihan yksin, ja kävin myös kallahdessa lukemassa vähän aikaa kirjaa kallioilla. Ja söinpä rasiallisen mansikoita ja join soulmate -energiajuomaa. Oli kyllä ihana retki ihan vaan itsekseen ja oli myös ihanaa nähdä kavereita sekä hengailla tietysti poikaystävän kanssa. ❤️ Vauhdikas, mutta kiva viikko takana!

Sitä edellisellä viikolla käytiin mm. Korkeasaaressa ja Föönissä lentotunnelissa. Se lentotunneli pelotti etukäteen ihan hirveästi, mutta ei se sitten loppujen lopuksi ollutkaan ihan niin pelottavaa! Kannatti kokeilla, oli kyllä kivaa. 🙂 Ja eläimet on kyllä ihan parhaita!

Tälle viikolle otin kuitenkin pari ylimääräistä iltaa palautumista (ainakin eilen ja tänään), tämä erityisherkälle introvertille. Elämyshakuisena sitä janoaa tekemistä läheisten kanssa, mutta on tärkeää olla unohtamatta omaa aikaa! Tasapainoa, se on kaiken AO.

Toki myös tälle viikolle on jo juttuja -kuten terapiaa (mennään uimaan koska vika kerta, nyyh), kulmien värjäystä ja työpaikan puistopiknik perjantaina. Kirsikkana kakun päällä mennään viikonloppuna melomaan Siuntioon poikaystävän kanssa! Toinen päivä viikonlopusta on sitten pyhitetty levolle, ilman muuta!

Siinä onkin aina tasapainoittelua opetella, milloin tarvii tekemistä ja milloin lepoa. Tai ainakin näin jälkiviisaana oli tietysti aika paljon kaikkea, mutta on vaan niin ihanaa kun on kesä! Vihdoinkin paistaa aurinko ja alkaa olee lämmin, siitä lämmöstä on kiva nauttia ulkona kavereiden kanssa. Ja sen lämmön turvin jaksaa sinnitellä lomaan saakka. Onneksi on kesä ja lomaan vain pari viikkoa. Talvella kerkeää olemaan paljon enemmän sisällä ja kotona. Niin ja nopeasti meni tämä kolme vuotta terapiassa. Suosittelen terapiaa lämpimästi kaikille, puhuminen tekee hyvää!

Eräs päivä oli yhtä ylianalysoinnin riemujuhlaa. Milloin harmitti kesän työkuviot, milloin taas tää blogi (lukeeko tätä edes kukaan?). Olen kesällä työttömänä pienen pätkän  ja mulle tarjottiin pientä lisätienestiä sille työttömyyspätkälle (nollasopimuksella), nyt  stressas se miten se vaikuttaa mun tukeen  ja selvittelin koko päivän ihan kuumeisena asiaa( eikä vaikuta mitenkään, jos pysyy alle 300€). Miten sitä saakin aina välillä kärpäsestä Härkäsen?! Ei ne asiat usein oo edes kovin isoja, mutta ehkä oon vaan väsynyt. Viimeisen kuukauden aikana oon ollut kolme viikonloppua reissussa, kahdesti Jyväskylässä ja kerran Tampereella kiekkoreissussa. Ja kyllä sitä on viikollakin ollut ihan kiitettävästi tekemistä töiden jälkeen. Ja työt tietysti myös. Kyllähän sellainen jatkuvat tekeminen pistää helposti tällaisen herkän pasmat sekaisin! Eikä ihme. Niin paljon kuin olenkin nauttinut kaikesta tekemisestä, niin kyllä sitä ihminen tarvitsee myös lepoa. Elämyshakuisen ikuinen ongelma, vaikeus pysähtyä ajoissa…

Olen kirjoittanut blogia pidemmän tauon jälkeen taas kaksi vuotta melko säännöllisesti. Mutta miksi ihmeessä jatkan vaan, vaikka en edes tiedä, kiinnostaako tämä ketään? Lukeeko tätä edes kukaan? Mutta sitten ajattelen, että ketä varten tätä oikein ennen kaikkea teen, itseäni varten. Jos edes joku lukis, niin kiva, jos ei niin sitten ei. Vaikka vähän harmittaa ja tietysti saa harmittaa!

Hetkeä myöhemmin olo on taas parempi ja mun pienet murheet unohtuu. Istun ulkona auringossa kahvi kädessä ja on lämmin. Kesä on tuloillaan, ai että miten ihanaa! Ollaan menossa piknikille kaverin kanssa ja ihanaa että on taas vähän kesäisempi ilma. Säilyispä tää nyt pidempään, no ainakin pari päivää. Piknikille ostan mansikoita, pohdittiin pitkään Saksalaisten ja Belgialaisen välillä, taisin päätyä Belgialaisiin. Mentiin Oodin edustalle ja lähellämme oli porukkaa pelaamassa koripalloa ja he kuuntelivat samalla musiikkia. Oli jotenkin ihanan kesäinen tunnelma, kaikilla oli hyvä mieli ja nauru herkässä. 

Kun seuraava päivä koitti, oli mun eiliset murheet pienentyneet nuppineulan kokoiseksi. Onneksi uni oli tehnyt tehtävänsä ja pienensi murheet oikeaan mittasuhteeseensa. Kyllä asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella!