Pitkästä aikaa täällä, siitä on jo tovi! Viime aikoina olen etsinyt inspiraatiota ja nauttinut elämästä täysin rinnoin! Ja onhan sitä välillä tullut myös itkettyä, totta kai! Mutta tällaista tää erityisherkän elämä välillä on, itkuherkkää siis. Ja onneksi itku vapauttaa stressin ja muun ikävän, siitä tulee usein paljon parempi olo. 🙂 Haittapuolena siinä tosin on silmäpussit aamuisin. 😁🤭

Viime viikonloppuna oltiin äidin kanssa Tampereella jääkiekon MM-kisoissa, sitä me ollaan odotettu viimeiset 12 -vuotta! Oli ihan mahtavaa, vihdoinkin se tapahtui (vaikka se tarkoittaakin sitä, että mä vanhenen, mihin tää aika rientää näin nopeaan?). 😍 Mentiin Tampereelle jo torstaina 12.5 junalla puksuttaen heti aamusta. Ensitöiksemme perille päästyämme käytiin kauppahallissa syömässä, jonka jälkeen puksutettiin sitten Tampereen uudela ratikalla Hervantaan Airnb -asuntoomme. Eka päivä meni Hervannassa rennosti hengaillen, käytiin mm. Kirpputorilla ja sieltähän löytyi vaikka mitä kivaa ( lähtiessä mun jättilaukku oli aivan täynnä).

Perjantaina oli meidän pääpelipäivä, kun mentiin hallille katsomaan USA-Latviaa ja Suomi-Norjaa. Ekassa pelissä kannatamme Latviaa, joka tosin hävisi (eikä edes nähty Latvian ainoaa maalia, koska myöhästyytiin erän alusta). Eikä oltais uskallettu vaihtaa USAn puolelle, koska oltiin ihan Latvian kannatusjoukkojen vieressä. 🤭 Ja päivän tärkein peli oli tietysti se Suomi-Norja, missä Suomi tarjoili meille viihdettä 5 maalin muodossa. Oli ihan huippu peli nähdä paikan päällä, loistava aloitus kisoille. Kiitos Suomi ja Leijonat!

Lauantaina käytiin sitten kahdessa eri kisakatsomossa kattomassa Latvia-Suomea, jonka Suomi voitti nipin napin 2-1. Viimeinen maali tuli ylivoimalla, joka ei tainnut olla kovin reilu…  Ja käytiinpä me loppuillasta myös alepubissakin. Siellä riitti biletystä taas monen kuukauden edestä. Nyt on sellainen olo, että alakoholi ja biletys riittää toden totta taas hetkeksi aikaa. Nyt aion keskittyä liikkumiseen ja itsestäni huolehtimiseen.

Aikaisemmin oli myös vappu, jolloin pidettiin kavereiden kanssa brunssi meillä. Ruokaa riitti yllin kyllin, eikä edes jaksettu syödä kaikkea. Viikkoa aiemmin oli mun synttärit. Perjantaina poikaystävä vei mut äänimalja -rentoutukseen ja se oli ihan mahtava kokemus. 😍 Ja hän oli ostanut myös meidän parvekkeelle sellaisen korikeinun! Siinä on mahtavaa lukea kirjaa kesällä ja keväällä. Vappuna poikaystävä vei mut myös kino Engeliin leffaan! Se on kiva vanha leffateatteri! Ja hän osti lahjaksi myös lahjakortin (tai kuukausikortin/ kahvipassin) Espressohouseen. Sillä oon saanut koko kuukauden kahvia niin paljon kuin sielu sietää, niiiiin luksusta! Poikaystävä on hemmotuellut mua ihan hirveän paljon. ❤️ Ja silloin mun synttäriviikonlopun lauantaina (poikaystävä järjesti mulle yllätyksen perjantaina) mun kaverit tuli Lahdesta mua yllättämään. He (kaksi ihanaa tyyppiä) vei mut ajelemaan sääriä kauneushoitolaan ja halus sen jälkeen vielä tulla käymään meillä. Kauneushoitolan aikana muut kaverit oli tullut meille ja yllätti mut sitten kotona. On mulla hienoa ystäviä ja paras poikaystävä! ❤️ Synttäribileissä pelattiin ja jutskailtiin, loppuillasta käytiin myös vähän tanssahtelemassa.

Viime aikoina aikoina on siis tapahtunut paljon kaikkea kivaa, tekemistä on riittänyt paljon! Hyvä niin, se on välillä tervetullutta. Tänään oon menossa kaverin kanssa ulkoilemaan Töölönlahdelle. Jääkiekko on myös tän viikon kova juttu, tänään tulee se kuuluisan pelottava Suomi-Ruotsi peli. Saa nähdä miten käy! Viikonloppuna mennään Jyväskylään poikaystävän kanssa, siellä on nyt yläkaupungin yö -tapahtuma, se on yhtä vanha tapahtuma kuin mä, 30 -vuotta siis! Ekan kerran olin siellä melkein 2 kuukauden iässä.

Ja nyt toivotan kaikille oikein ihanaa keskiviikkoa! ❤️ Nautitaan auringosta! ☀️

Saatan itkeä keskellä bussia.

Jos ärsyttää, sen saattaa nähdä kauas.

Usein tunteen peittäminen ei onnistu ja tuntuu lähes mahdottomalta, ihan sama kuinka kovaa yritän.

Samalla ilo näkyy hymynä kilometrien päähän ja saatan hymyillä ilman sen kummempaa syytä.

Joskus haluaisin peittää tunteeni vähän paremmin. Joskus se on taas loistavaa näyttää. Ja miksi niitä vaikeiksi luokiteltuja tunteita pitää edes yrittää peittää? Miksi niistä ei puhuta, miksi ne yritetään tukahduttaa kaikin keinoin? Tykkäisin siitä, että mulle sanottaisiin ja näytettäisiin suoraan erilaisia tunnetiloja, mutta samalla niiden sanominen on myös mulle itselle valtaisan vaikeaa. Yrittää peitellä niitä kaikin keinoin.

Tarviiko tunteita peittää, haittaako se että ärsyyntyntyminen ( tai vaikka jännitys) näkyy ulospäin? Eikö meitä kaikkia kuitenkin joskus ärsytä tai jännitä? Miksi ei voisi tehdä meidän kaikkien normaaleista tunteista ( kuten vaikka siitä ärsyyntymisestä) normaalia? Kunhan ei tee sitä ihan väärällä tavalla ja vaikka huuda toiselle täysiä päin naamaa naama punaisena tms? On käynyt nimittäin myös niin, että toinen on puhunut ilkeää sävyyn kun omassa elämässä on tapahtunut jotain ikävää ja siitä on tullut tosi paha mieli. Ja oon ehkä joskus itsekin tehnyt niin, mikä kaduttaa…

Eikö kaikkien tunteiden näyttäminen oikealla tavalla tee meistä aitoja? 🙂 Ja en osaa aina näyttää tunteita oikein, mutta ehkä sekin on vaan elämää. Sitten on tärkeää pyytää anteeksi kun mokaa.

Oon usein miettinyt, onko meillä Suomessa vaikenemisen kulttuuri? Saako täällä puhua, vai onko meillä vallalla vaikenemisen kulttuuri? Asioista ei saisi puhua suoraan? Aina pitäisi esittää, niin kuin ei olisi mitään. 

Ja varmaan se on myös paljon opittua menneiltä sukupolvilta. Tunteita ei ehkä oo näytetty niin avoimesti kuin nykyään? Onneksi parempaan suuntaan ollaan koko ajan menossa, tiedostetaan ja tiedetään koko ajan vaan enemmän ja enemmän.

Mitä ajatuksia tää teissä herättää? 🙂