Alkuvuoden parhaat

Vieressäni lattialla mankka soittaa rentoutusmusiikkia, mä istun nojatuolissa selaillen kännykkää. Huoneessa kuuluu pienten lasten suloista tuhinaa ja välillä mä mietin syntyjä syviä. Välillä taas joku herää ja meen hänen viereensä patjalle makaamaan. Tähän vaikka voisi nukahtaa. Ja tuntuu, että nukahtaisinkin, jos en joutuisi pinnistelemään hereillä pysyäkseni. Miksei aikuiselle oo suotu kahden tunnin päiväunia keskellä työpäivää, ja se kuuluisi vieläpä työaikaan! Ois aika luxusta, saada nukkumisesta palkkaa. Mutta käy se tämmöinen lepokin, mikäs tässä. Johan tässä on juostu monta pitkää tuntia aamulla. Töissä on kiireistä, kun moni on kipeänä ja tuntuu, että muutenkin on pulaa aikuisista. Ainakin nyt tuntuu siltä ja tän viikon oon ollut ihan puhki. Tarviis edes paljon paremmat yöunet, niihin pitää panostaa entistä ahkerammin!

Tuntuu, että tää alkuvuosi on mennyt todella vauhdilla ja nyt ollaan jo aika pitkällä helmikuussa. Tuntuu, että enhän mä oo tehnyt mitään, mutta silti oon tehnyt vaikka mitä! Töissä on pitänyt todellakin viime viikot kiirettä ja vapaalla väsymyksen kyllä huomaa, monissa meissä. Välillä sitä tuntuu, että päivät ne vaan vilahtaa ohi samaan kaavaan:

Töihin, kotiin, ruokaa ja ehkä treeniä. Sitten taas nukkumaan ja aamulla sama juttu. Välillä nään myös kavereita ja hengailen tietysti poikaystävän kanssa. Välillä sitä miettii, että onko sitä vapaata ollenkaan, kun illat ne vaan vilahtaa silmien ohi? No on sitä muutama tunti ja kivoja juttuja on ollut. 🙂 Ne piristää!

Alkuvuosi meni sairastellessa, mutta siitä aletaan hiljalleen jo toipua. 🙂  Sen jälkeen aloitin kotitreenin intoa puhkuen. Liikunnasta saa kyllä jotenkin niin paljon virtaa! Kunhan vaan saisi vielä nukuttua vähän paremmin (tai pidempään aamuisin :D). Myös riittävä ravinto on tärkeää pitää mielessä, eikä sellainen liian vähäinen, joka on nuorempana ollut käytössä. Eikä mun sitä paitsi tarvitse liikkua hikipinkona pelkkä ulkonäkö mielessä, vaan siksi koska se on kivaa ja terveellistä! Kaikki muu siinä sivussa on vaan plussaa. Tavoitteena tehdä ehkä elämäntapa, joka saa muuttua ja muovautua matkan varrella. Minkään ei tarvii olla pysyvää. Ja myös herkut kuuluu ehdottomasti mun ruokavalioon, sopivasti.

Oon käynyt myös Jyväskylässä ja siellä oli kivaa! Voit lukea reissupostauksen täällä. Ja sitten käytiin poikaystävän kanssa husky -farmilla Heinolassa, sekin oli ihan paras reissu! Ajelun ja kivan kierroksen jälkeen mentiin Lahteen syömään sushia (sushi on parasta) ja lähdettiin kotiin. Huskyfarmilla oli paljon erilaisia eläimiä -oli poroja, lampaita, kettuja, kyyhkyjä, kissoja ja tietysti myös huskeja ja susikoiria ( joita myös elokuvissa käytetty! Suosittelen farmia kaikille asiasta kiinnostuneille!

Tänään mennään Kämppiin syömään, koska meillä on sinne lahjakortti. Se piti käyttää jo ennen joulua, mutta oltiin molemmat koronassa. Mutta onneksi saadaan käyttää se nyt! Kiva arjen katkaisija.

Oon kuvaillut kuvia kaverin kanssa, käynyt syömässä donitseja kaverin kanssa, käynyt kahvilla kaverin kanssa ja kaverin luona on tullut myös käytyä kylässä. Paljon siis tapahtunut. Välillä tarvii ehkä myös omaa aikaa palautukseen kaikesta, siinä on vielä vähän petrattavaa, että tunnistaa omat rajansa. Milloin on aika levätä ja milloin jaksaa nähdä kavereita saadakseen heistä voimaa. Mutta onneksi on heidät! Kiitos teille. 🙂

Niin ja mennään lauantaina eli huonenna myös leffaan poikaystävän kanssa, Jes! Kiitos myös hänelle, oot paras.

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Höpsöä

Synnyinkoti

Mun synnyinkoti on Jyväskylässä, puistokadulla, talossa numero 17 ja rapussa A. Tässä se on:

 

 

Asuin kahden vanhemman turvallisessa kodissa parisen vuotta, sisaruksia mulla ei oo yhtään. Pian asuttiin äidin kanssa kahdestaan, mutta isä oli edelleen myös menossa mukana ja läsnä. Meno oli turvallista edelleen, viihdyin molemman vanhemman kanssa hyvin -vaikka oma pikkusisko tai veli ois ollut myös parasta maailmassa. Sitä ois ollut kiva ”kiusata”, hoitaa ja huolehtia. Sisarusta ei kuitenkaan koskaan tullut, ja sen olen aikuiseksi kasvaessani joutunut hyväksymään. 🙂

Hyviä muistoja on monia, mieleen on jäänyt mm. Jalkapallo-, jääkiekko- ja sählypelit erilaisissa porukoissa, joissa mä ja isä käytiin. Ne tapahtuivat mun ollessa jo lähemmäs teini-iässä. Nuorempana tuli käytyä paljon Jyväskylän uimahallissa, AaltoAlvarissa äidin, äidin miesystävän ja hänen poikansa kanssa.

Paljon on tullut retkeiltyä ja myös erilaiset näytelmät pienen pienelle yleisölle kuuluivat harrastukseen. Oli tarjolla esitteitä ja kaikkea! Ja yksi suurimmista lapsuuden jutuista oli kirjoittaminen. Sen harrastuksen aloitin heti opittuani kirjoittamaan. Pian isäni sai suuren möhkäleen, jota tietokoneeksikin kutsutaan. Siis wau! Siitä lähtien kirjoittaminen on ollut enemmän ja vähemmän rakas harrastus.

Koulussa parasta oli liikunta ja käsityöt, historiakin kiinnosti lukuaineista eniten. Olin ujo ja hiljainen lapsi, joka arasteli ottaa kontaktia muihin lapsiin. Sen takia jäin vähän yksin, etenkin ylä-asteella. Se harmitti, mutta onneksi oon kuitenkin saanut paikattua näitä haavoja aikuisena.

Kävin peruskoulutaipaleeni Jyväskylä Steiner -koulussa, joka muutti useaan otteeseen muiden koulujen tiloihin, samoin kun me muutettiin myös äidin kanssa muutaman kerran ympäri Jyväskylää. Viimeisin asuinpaikkamme oli kypärämäki, josta muutin ensimmäistä kertaa asumaan yksin Jyväskylän keskustaan, Tapionkadulle kaverini kämppäkaveriksi.

Se aika oli aikamoista itseeni tutustumista ja oman itsenäisen elämän opettelua. Virheitä tapahtui ja muistoja jäi. Opiskelin peruskoulun jälkeen pari vuotta lukiota, mutta se jäi kesken ja menin ammattikouluun opiskelemaan tarjoilijaksi, mutta kyseinen työ ei kuitenkaan ollut mua varten. Pian valmistumiseni jälkeen muutin Helsinkiin, 21 -vuotiaana, ja täällä ollaan edelleen!

Lapsuuteni oli kaikin puolin hyvä (vaikka en saanutkaan sisaruksia koskaan 🤭). 

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Ajattelin tänään