Olen todella tunteellinen tyyppi. Viime aikoina on tullut tunnettua monenlaista. Olen ollut toisinaan ollut vähän väsynyt ja stressaantunut. Ei ole oikein jaksanut tämän kaiken pimeyden keskellä kirjoittaa. Mutta toki hyviäkin hetkiä on ollut. Poikaystävän ja kavereiden kanssa tehdyt yhteiset jutut on tuonut iloa.

Toisten tunteet myös tarttuu voimalla. Välillä mun on todella vaikeaa sietää ja olla toisen vihan lähellä. Tai ymmärtää, miksi se toinen on vain hiljaa, vaikka hänellä ei oiskaan mitään hätänä. Alan helposti miettii, että mitä mä oon tehnyt väärin, onko hän vihainen mulle?

Välillä mua lukee kuin avointa kirjaa. Itken helposti. Kun itku tulee, niin se todellakin tulee ja tuntuu kestävän kauan. Se ei jää keneltäkään huomaamatta. Samoin jännitys näkyy monenmoisina oireina. Vaikka mun kasvoilta pystyy usein lukemaan helposti minkä vaan tunteen, niin tavallaan mua voi olla välillä tosi vaikea lukea.

Jännitys voi esim tehdä musta toisinaan myös jäykän kivikasvon. Olen hieman vähäeleinen eleiltäni sekä ilmeiltäni. Musta ei aina nää ulospäin mitä ajattelen ja oon välillä huono tuomaan mun ajatuksia ulos, vaikka muut ei tietenkään osaa mun ajatuksia lukea! Monesti olen esimerkiksi kuullut jonkun kertovan vitsin, mutta sanonut jälkeenpäin sen olevan vitsi. Tajusin sen hyvin, mutta en vain osannut reagoida siihen eleikkäästi, ilmeillä tai sanoilla.

Kaikesta huolimatta, tunteet on hyviä, oli tän postauksen tarkoitus sitten mikä vaan. Muistakaa tuntea, älkää suotta kieltäkö mitään tunteita tai hävetkö niitä! Se voi olla vaikeaa, mutta sekin on ok! Jännittää saa, itkeä saa. Mitä vaan. Vaikka iloita.

Tämmöistä tänään. 🙂 Mitä ajatuksia teksti teissä herätti?