Muistelen viime kevättä suurella lämmöllä ja ehkä vähän haikeudellakin, vaikka en vaihtaisi tämän hetken yhdessä asumista enää mihinkään. Elimme tuolloin etäsuhteessa ja vietin pitkään aikaani Lohjalla etäopiskelemassa lähihoitajan opintojani. Etäopislelut olivat juuri alkaneet ja minä olin saanut musertavaa (lue rakentavaa kritiikkiä) kirjoittamisen ammattilaiselta. Ajatuksissani olin kirjoittanut aivan täydellistä tekstiä, mutta nyt näen jo kehittyneeni tuosta vuoden takaisesta edes hieman. Ja vuoden päästä olen kehittynyt varmasti taas huomattavasti lisää, sillä olen aikeissa käydä enemmän kirjoittamiseen liittyviä kursseja -itse kirjoittamista enää koskaan unohtamatta.

Tuolloin vuosi sitten ajattelin palautteen saatuani, että ei minusta ole ikinä kirjoittamaan kirjaa. Luovutan, en mä osaa! Hetken asiaa pohdittuani ja märehdittyäni aloin kuitenkin kirjoittamaan tätä blogia, herättäen sen pitkän tauon jälkeen taas henkiin. Onneksi, sen avulla voin harjoitella ihan rauhassa. Ja kaiken lisäksi mä olen myös jäänyt muiden blogeihin koukkuun, valtavan kehittävää sekin! Kirjoittamalla pitkään huonosti, voi kehittyä ajan saatossa hyväksi. Ja lukemalla, ajattelin ottaa tavoitteeksi lukea joka ilta kirjaa. Edes vähän aikaa.

Vuosi sitten alkoi myös tämä viheliäinen korona, joka mullisti meidän maailmamme aika tavalla. Korona on vauhdittanut myös intoani kirjoittaa tätä blogia, kun ei ole ollut oikein muutakaan. Paitsi tietysti ihana poikaystävä, jonka avulla olen pärjännyt korona-ajasta näin hyvin. Molemmat  -sekä blogi, että korona, ovat herättäneet esiin monenlaisia tunteita matkan varrella, mutta yllättävän hyvin olen kaikesta huolimatta pärjännyt. Kiitos poikaystävän, blogin, liikunnan ja monen muun asian. Moniin muihin korona on voinut vaikuttaa paljon enemmän kuin minuun. Minulla asiat ovat kutakuinkin melko hyvin ja viihdyn introverttinä edelleen hyvin kotona ja etäkoulussa. Toki olisi kiva tehdä kaikkea kivaa ja käydä välillä kahviloissa kirjoittamassa ja paljon muuta, tulevia synttäreitäkin kun olisi niiin kiva viettää jollain tapaa jossain! Mutta tilanne nyt on mikä on ja sen mukaan mennään. Ehkä kesällä tilanne on jo toivottavasti toinen ja ehkä saisimme jo silloin liikkua ulkona vapaasti ja paikat olisivat auki?

Ja haaveilen edelleen Lapin matkasta. Ehkä sitten töihin päästyäni saan matkaan säästettyä paremmin kuin opiskellessani. Jotta voisi tehdä ja nähdä Lappia, sen kummemmin budjettia miettimättä. Ehkä reissu ensi talvena toteutuu, vuoden päästä kenties?

Tällä viikolla aloitin viimeisen työharjoitteluni päiväkodissa, josta kirjoitan myöhemmin lisää. Sen jälkeen valmistun ja se todellakin jännittää! Mutta kiva päästä töihin ja odotan myös sitä innolla, vaikka haikeaa jättää koulumaailma taakseen. Mihin tämä aika oikein rientää?

Tulevaisuudessa toivon koronan menevän pian ohi. Toivon saavani enemmän kunnianhimoa. Meinaan ainakin tehdä paljon töitä kehittyäkseni kirjoittajana. Meinaan harrastaa valokuvausta, siis olla itse kameran edessä kuvattavana. Haluan kehittyä ihmisenä paremmaksi, haluan kehittyä itsevarmemmaksi ja rentoutua. Haluan olla parempi ihminen itselle ja muille. Haluan tehdä jotain luovaa. Mutta mitä, ehkä aika sen näyttää!

 Kuvaajan instagram: ninasalokangasvisuals

Tänään on kansainvälinen onnellisuuden päivä ja ajattelin sen kunniaksi pohtia vähän sitä, mistä olen onnellinen juuri nyt ja mitä hyvää viime aikoina on tapahtunut!

Olen  onnellinen uskaltauduttuani kuvattavaksi kameran eteen sitten viime syksyn, nyt jopa kahdesti! Mua jännittää kameran edessä edelleen  valtavasti ja on mielestäni suurta rohkeutta tehdä asioita, jotka vähän jännittää. Eikä aina niin vähääkään. Olen valtavan onnellinen mun rohkeudestani. Ihanan kuvaajani instagramtili on Evainien.

Olen myös onnellinen mun kirjoituskurssista, jolle ilmottauduin viime viikolla. Toivon sen tuovan luovuuden virtaa ja kepeyttä mun kirjoittamiseeni! Olen yrittänyt kirjoittaa päivittäin, edes aamusivuja, joita kurssin aikana kirjoitetaan. Olen onnellinen siitä, että olen alkanut lukemaan enemmän kirjoja. Kirjojen maailmaan on ihanaa uppoutua, varsinkin silloin, kun tarina on mielenkiintoinen ja uppoudun sen vietäväksi täysin. Nyt luen Jojo Moyesin kirjaa     Ole niin kiltti, älä rakasta häntä.     Kirja ajoittuu kahteen eri aikakauteen, 1960 -luvun Lontooseen, sekä 2003 -vuoden Lontooseen. 1960 -luvulla Jennifer joutuu onnettomuuteen, jonka seurauksena ei muista mennyttä elämäänsä lainkaan. Vuonna 2003 taas tutustumme Ellien maailmaan, joka löytää työpaikan käytköistä kirjeen aina 1960 -luvulta saakka. Kirjahyllystäni löytyy nyt jo vino pino kyseisen kirjailijan kirjoja ja olen jo täysin rakastunut niihin! Suosittelen lämpimästi. 

Olen onnellinen elämän tasapainoisuudesta ja balanssista, jota ei ole aina ollut samalla tavalla. Olen onnellinen ihan tavallisesta arjesta, jossa kaikki on pääpirteissään hyvin. Tasapaino auttaa kestämään elämän tuomia yllätyksiä, kuten korona-aikaa. Vaikka ärsyttää jo tämä, ettei pääse liikkumaan mihinkään vapaasti, eikä mikään paikka ole edes auki, auttaa elämäni tasapaino kestämään tätä kaikkea paremmin. Olen onnellinen siitä, että mulla on parisuhde ja ystäviä, heidän ansiostaan jaksan. Heihin voi tarvittaessa tukeutua, heidän kanssaan voi iloita ja tehdä kaikkea mukavaa. Olen surullinen, ettei kaikilla ole välttämättä asiat näin hyvin. Minulla on pitkä aika siitä, kun olin todella yksin. Mutta muistan yhä edelleen sen tunteen, kun olin aivan yksin. Se satuttaa ja saa helposti miettimään, mikä minussa on vikana? Miksi kukaan ei halua olla kanssani? En toivo sellaista elämää kenellekään, jos ei ihminen sitten itse halua sellaista.

Olen onnellinen mun kodista. Viihdyn kotona ja siellä on kivaa viettää aikaansa. Olen onnellinen omasta ajasta ja se auttaa minua voimaan hyvin.

Olen onnellinen mun arjesta ja terveydestä. Unesta, ravinnosta ja liikunnasta. Tällä viikolla kävimme pelaamassa squashia ja se oli yllättävän vaikeaa, mutta mukavaa silti! Viikko sitte näin myös kaveriani, jonka kanssa leivoimme pitsaa ja joimme viiniä. Olemme katselleen poikaystäväni kanssa myös temppareita (poikaystäväni lemppariohjelma) ja The Voice Of Finlandia. 

Mistä juuri sinä olet onnellinen? 🙂