Helmikuu on sujahtanut valtavan nopeasti ohi ja sen aikana on tapahtunut paljon monenlaista. Helmikuussa on ollut paljon aurinkoisia ilmoja ja kyllä sillä on vain suuri merkitys omalle mielelle. Tekee mieli vain lähteä ulos haistelemaan kevään tuoksua, toivottavasti se saapuu pian! En malta odottaa, että lumet sulaa! Tänään loppuu hiihtoloma sekä helmikuu. Hieman on motivaatiopulaa huomiseen opiskeluun, mutta eiköhän se siitä. Helmikuussa oon saanut ainakin levättyä ja olen toki tehnyt paljon  muutakin. 

On ollut ystävänpäivä, jolloin söimme herkullisen brunssin poikaystäväni kanssa ja sain lahjaksi myös 4000 palan palapelin ja Eerika -kirjan. Kirja oli valtavan surullinen ja olen yrittänyt siitä myös vähän kirjoittaa. Asioista täytyy puhua ääneen, jotta asiat muuttuvat. Kirjan tarkoitus on se, että mahdollisimman moni alan ammattilainen lukisi sen ja voisimme oppia tästä julmuudesta, jotta niin ei kävisi enää kenellekään muulle lapselle. Hirveää, että jouduimme oppimaan näin raa’alla tavalla. Niin ja olen tehnyt myös palapeliäni ja reunat on saatu jo kasaan, ja vähän päälle!    Vielä on kuitenkin paljon työnsarkaa jäljellä.  Joten taitaa kestää vielä tovi, että pääsemme takaisin pöydän ääreen syömään, koska palapelini vie kaiken tilan. Haaste on kuitenkin otettu innolla vastaan, vaikka hermoni tulevat varmasti vielä palamaan useaan otteeseen. Mutta eiköhän nämä olemattomat hermoni tule kuitenkin paranemaan tämän työlään, mutta mukavan haasteen lomassa.

    Olen helmikuun aikana nähnyt myös kavereita ja aloittanut aktiivisemman liikunnan taas uudelleen. Olen yrittänyt kirjoittaa liikunnan merkityksestä, joka on muuttanut muotoaan useasti elämäni varrella. Olen liikkunut velvollisuudesta, koska on ”pakko” liikkua. Olen liikkunut ulkonäön tähden, jotta näyttäisin paremmalta, jotta itsetuntoni korjautuisi laihtumalla. Mutta eihän se tietenkään niin mene, sen olen huomannut kantapään kautta. Nyt haluan liikkua, koska se on kivaa ja siitä tulee hyvä mieli. Liikunnasta tulee fyysisesti hyvä olo ja se parantaa myös mielialaa. Jos mieli on maassa, liikunta auttaa. On kuitenkin tärkeää kuunnella omaa olotilaansa, aina raskas hikijumppa ei kuitenkaan ole omalle hyvinvoinnille hyvästä. Aina ei ole pakko. 

Välillä olen nähnyt kavereita niin, että olemme nähneet kolmisteen. Jonkun kerran  olen huomannut menneisyyden haamujen nousevan  niissä pintaan. Tulkitsen jatkuvalla syötöllä muiden eleitä ja ilmeitä. He juttelevat enemmän keskenään ja minä jään luonnostani syrjään. Tunnen ulkopuolisuutta, eikä siinä ole mitään väärää. Haluan opetella armollisuutta näissä tilanteissa. Ei ole mitään väärää tuntea näin, eikä se ole kenenkään vika. Se on vain osa mennyttä, joka itsepintaisesti yrittää tulla tähän hetkeen. Ja onneksi olen saanut myös korjaavia kokemuksia yllin kyllin. Tapaamiset ovat olleet ennen kaikkea mukavia. Viime torstaina näin erästä kaveriani kahvin merkeissä ja siitä tuli erityisen hyvä olo. Se jätti jalkoihinsa kaiken sen ikävän olon, kyllä kaverini pitävät minusta. Miksi he muuten hengailisivat kanssani. Ja minäkin tykkään mun kavereista valtavasti. Heillä on suuri merkitys elämässäni! Lisäksi sain yllättää kaverini hänen 30 -vuotiaspäivänään, yllättäminen on aina kivaa ja hänen näkemisensä ennen kaikkea.

Oikein ihanaa sunnuntaita teille kaikille! Miten teidän helmikuu meni?

Haaveilu voi olla hauskaa ja pelottavaa yhtä aikaa. Haaveilu voi olla innostavaa. Se voi luoda toivoa tulevaan, se voi antaa jotain odotettavaa. Tai se voi olla kivaa ihan muuten vaan.  Eikä sen tarvitse olla mitään kovin ihmeellistä. Se voi olla ihan vaan jotain arkista, tai sitten ei. Se voi olla myös jotain hyvin suurta. Haaveilua ei pitäisi koskaan lopettaa, se voi olla kaiken harmaan ja tylsän arjen yksi suuria voimavaroja. Uskaltakaa ihmiset haaveilla! Se ei poista arjen realiteetteja, se voi luoda siihen lisää iloa ja odotettavaa. Merkityksiä.

Omien aitojen haaveiden myöntäminen itselleen voi olla myös valtavan pelottavaa. Mitä ne edes ovat? Haaveita kohti lähteminen pelottaa. Entä jos en osaa? Olen aivan lukossa jo nyt. En osaa kirjoittaa soljuvasti ja vapaasti. Kirjoittaminen takkuaa ja ideat ovat vähissä. Entä jos lähden tavoittelemaan haaveitani ja ajatus sekä kirjoittaminen alkaa takkuamaan entistä enemmän? Jos kirjoittaisin blogia työkseni, muuttuisiko se velvollisuudeksi, hävittäisikö velvollisuus loputkin ideani?

Haaveissa suurimpana siintää edelleen kirjoittaminen. Olen katsellut kursseja ja miettinyt kirjoittamiseen liittyvää opiskelua. Jos vaikka tämän muun tekemisen ohella kävisin työväenopiston kurssin kirjoittamisesta? Ihan vaan harrastuksena. Mutta se maksaa ja mulla ei olla rahaa! Tosin ei se paljon paljoa maksaisi. Samalla haaveilen olevani rikas. Ja pääseväni töihin. Työpaikkaan, jossa viihdyn. Ja voisin viihtyä lasten parissa, mutta tarvitsen itsevarmuutta ja rentoutta lisää. Avautumista ja rohkeutta heittäytyä. Haaveilen tämän kaiken kehittämisestä edelleen. Haluan olla luova. Kirjoittaa, kuvata ja päästä kuvattavaksi. Kunhan rohkenen kuvattavaksi uudelleen.

Haaveilen myös siitä, että korona menisi pian ohi ja pääsisi liikkumaan ihan tavallisesti. Pääsisi tapahtumiin ja kirjastoon. On jo ikävä leffateatteria, Stand uppia ja Oodia! Ja sitä, ettei tarvii miettiä mihin voi mennä saamatta koronaa. Haluan käydä salilla ihan normaalisti, ilman koronaa.

Haaveilen matkailusta. New Yorkin matkahaave on ja pysyy, niin kauan, että sinne asti pääsen!

Haaveilen ihan tavallisesta arjesta. Arjella on suuri merkitys haaveilun ohella. Molemmat mertitsevät paljon. Haluan arjessa pysyvän turvallisuutta. Haluan arjen ihmissuhteisiin syvyyttä ja haluan säilyttää kaiken sen hyvän mikä jo on. Haluan yhteistä aikaa ja tekemistä, haluan myös omaa aikaa ja omaa tekemistä. Haluan tasapainoa ja rajoja. Haluan aurinkoa, haluan kevään. Haluan aurinkoisia kävelyitä meren rannalla ja keväisen tuulahduksen tuntua kasvoillani, samalla kun kuuntelen jotakin kiinnostavaa äänikirjaa. Haluan kehittää yleistietoani ja oppia uutta. Haaveilen parisuhteen ja ystävyyssuhteideni syventämisestä. Tänään haluan nähdä kaveriani kahvin merkeissä ja tehdä jotain kivaa poikaystäväni kanssa ja katsoa tempparit. Haaveilen viikonlopun saunaillasta ja hyvästä ruoasta. Haaveilen urheilusta ja haaveilen sen tuomasta hyvästä olosta. Huomenna sitten, urheilemaan.

Mistä sä haaveilet?