Se tavallinen arki on kaiken muun perusta. Yksi osa hyvinvointia. Välillä on ollut hyvä pysähtyä oman arjen äärelle, onko mun arki juuri sellaista kuin mä haluan? Jos ei, mitä voisin tehdä toisin? Loma, matkustelu ja haaveilu tuo mielenkiintoa elämään, sillä kyllästyn nopeasti. Lepoa unohtamatta.

Kesä on kulunut nopeasti.  Tuntuu, että vastahan se oli toukokuu ja kesä oli vasta tuloillaan! Nyt on jo elokuu, kesän viimeinen kuukausi. Lomailin heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa, kävin mm. Kotkassa ja Jyväskylässä sukuloimassa. Kummityttöni täytti jo 14 vuotta ja vietettiin hänen synttäreitään. Kävin myös mummon luona ja äidin mökillä, sekä kesäteatteria Laukaassa. Kivaa oli, mutta mielellään olisin jatkanut lomaa ja lepoa vielä hetken.

Mutta kyllä se arkeen paluukin on ollut yllättävän kivaa! Syksy on aina jollain tapaa ns. uusi alku, vähän niin kuin uusi vuosikin on! Voi aloittaa vaikka uuden harrastuksen. Tai jatkaa vanhaa kesätauon jälkeen. Kesällä yritin pitää liikkumisen rutiinista kiinni ja käydä edes kerran viikossa kuntosalilla tai jossain, ja se toimi yllättävän hyvin. Nyt on paljon helpompi palata takaisin säännöllisen liikunnan pariin! Vaikka, kyllä se lepo tulee välillä tarpeeseen, myös liikunnasta ja muista harrastuksista. Tärkeintä on ehkä oppia kuuntelemaan itseään aidosti, mitä mä tarvitsen juuri nyt. Itselle se on ollut välillä vähän vaikeaa, mutta olen pyrkinyt ottamaan pieniä pysähtymisen hetkiä arkeeni. Kirjoittaminen toimii hyvin. Jooga myös. Ne auttaa mua kuuntelemaan paremmin itseäni, ainakin välillä.  Mutta se mikä toimii mulle, ei välttämättä toimi sulle. Joten myös tässä se oman itsensä kuuntelu on tärkeää.  Olet oman elämäsi päähenkilö ja on tärkeää löytää ne itselle sopivat asiat elämään.

Siinä on itsellä opettelua, että elää itseään varten -ei muita. Onneksi meillä on kuitenkin koko loppuelämää aikaa opetella. Ja yrittää olla armollisia itsellemme!

Myös työ tuo rutiinia elämään. Tykkään siitä, että päivissä on tietty rytmi ja tekemisestä.  Töitä. Päivätöitä. Sitten salille. Tai kavereiden näkemistä. Tai lepäämistä. Kun päivän aikana tapahtuu, nukun yleensä yöllä vähän paremmin ja olo rauhoittuu. Kunhan tekemistä ei ole liikaa, sillä se sitten taas kuormittaa. Samalla tarvitsen paljon niitä arjesta poikkeavia juttuja. Haaveilua. Matkoja. Elämyksiä. Tasapaino. Sitä tarvitaan!

Elätkö arvojesi mukaista elämää? Oletko tietoinen sun omista arvoista? Ne voivat myös muuttua ja muuttaa muotoaan läpi elämän, joten aika ajoin voi olla myös avaavaa miettiä ja palata tarkastelemaan niihin! Onko tämän hetkinen tilanne sama kuin vuosi sitten, saatikka sitten kymmenen vuotta sitten? Ei välttämättä. 

Itse olen ainakin kasvanut ja kehittynyt tässä kymmenen vuoden aikana paljon ja kyllä myös ne arvot ovat jossain määrin ainakin muuttaneet muotoaan. Tietysti aina olen halunnut olla esimerkiksi ystävällinen muille ja oma aika on ollut tärkeää palautumisen kannalta jne. 

Olenko aina elänyt arvojeni mukaista elämää? En aina, todellakaan. Ja se harmittaa todella paljon. Samalla on tärkeää olla itselleen armollinen ja antaa anteeksi itselleen. Olen tehnyt parhaani sen hetkisen tilanteen mukaan, vaikka paljon olisin voinut tehdä toisin. Aina voi oppia toimimaan paremmin.  Eikä siitäkään tarvii soimata itseään, jos ei opi vielä ekalla kerralla, eikä toisellakaan. Aina tulee uusi mahdollisuus oppia. Se on paljon haitallisempi ajatusmaailma, että ”virheitä saa tehdä, kunhan ei tee niitä uudelleen.” Kunhan ei vahingoita toista tms, niin on kyllä ihan ookoo yrittää vaikka miljoona kertaa. Ja, olen mä kyllä joskus saattanut loukata jotain tahattomasti sanoillani, tai lupaamalla liikaa oman jaksamisen äärirajoilla ja joutumalla lopulta perumaan.

Mun on aina ollut vaikeaa ottaa omaa aikaa ja sanoa, jos en vaikka jaksaisi nähdä. Mietin liikaa sitä, miten se toinen reagoi, suuttuuko tai loukkaantuuko hän.

Olen kuitenkin introvertti erityisherkkä ja kuormitun kivoistakin sosiaalisista tilanteista paljin. Siksi olisi tärkeää huolehtia siitä, ettei niitä ole liikaa. Mun ei tarvitse sopia liikaa, vaikka kaikki se teieminen olisi kuinkakivaa tahansa. Myös sosiaalinen kanssakäyminen kuormittaa samalla tavoin kuin vaikka liika liikunta voi ajaa (fyysisesti) ylikuntoon. Jos mulla on eilisestä salitreenistä paikat ihan kipeät, niin kyllä mä silloin pidän helpommin lepopäivän salilta. Miksi en siis toimi samoin sosiaalisissa tilanteissa, jotka kuormittaa ihan yhtä lailla. Jos olen ylikuormittunut sosiaalisesti (Ja vaikka en ole), niin tarvitsen lepopäiviä ihan samalla tavalla. Miksi mietin liikaa muita ja heidän mielipiteitään. Entä jos toinen tosiaan suuttuu tai loukkaantuu? Teen oletuksia, jotka harvoin edes toteutuu. Ainakaan samassa mittakaavassa, mitä omassa päässäni kuvittelen. Sitä paitsi, jos joku suuttuu siitä, että asetan rajani, on hän hyötynyt jotenkin siitä,  ettei mulla ollut niitä. Ja silloin meidän ei tarvitsekaan nähdä.

Arvostamalla itseäni, on helpompi arvostaa myös muita.  Auttamalla itseäni, on myös helpompaa auttaa muita.  Kun voin hyvin, on musta paljon enemmän apua muille. Kun huolehdin itsestäni ja hyvinvoinnistani, on mulla voimavaroja myös muille. Itsestä huolehtimalla nautin sosiaalisuudesta, saan siitä niin sanotusti enemmän irti ja musta on enemmän iloa myös muille. Se on kaikkea muuta kuin itsekästä. Kaikista epäitsekkäin teko on huolehtia itsestä, koska muuten et voi huolehtia edes kenestäkään muusta. Jos voit huonosti ja olet ylivirittynyt, ei susta ole tekemään yhtään mitään. Olet vain äreä, vihainen, tiuskit, olet passiivisagressiivinen zombi. Kuka sellaisen ihmisen seurassa viihtyy? En viihdy edes itseni kanssa, saatikka muiden. Ja ei musta olisi kiva nähdä kaveria, jos hän ei jaksaisi nähdä mua ja olisi seurassani aivan poikki. Ei olisi kiva, jos toinen ei nauttisi meidän yhteisestä ajastamme. Kivempaa se on, jos molemmat ovat voimissaan ja nauttivat näkemisestä aidosti.

Niin ja kyllähän mä ainakin ymmärrän,  jos toinen sanoo olevansa väsynyt, eikä jaksa nähdä. Eniten ehkä harmittaa se, etten mä aina oo osannut sanoa toiselle, jos olen itse väsynyt näkemään. Mutta se on korjattavissa. Hitaasti mutta varmasti. Pienin askelin. Kunhan aloittaa jostain. Olen nyt tehnyt joka päivälle jotain, jotain pientä, mitä voin tehdä omien rajojen eteen. Oman hyvinvoinnin eteen. Hauskoja juttuja unohtamatta. 

Eiköhän siis aloiteta projekti oman hyvinvoinnin eteen ja pidetä hyvä huoli omista rajoista? 😍