Eräässä lapsuuteni albumissa lukee jotakuinkin näin: ”Vilma osaa kyllä, kunhan vain jaksaa keskittyä tekemäänsä!”

Lapsena jaksoin keskittyä tuntitolkulla minua kiinnostaviin asioihin, mutta esimerkiksi läksyjen teossa hermostuin helposti, koska se oli vaikeaa. En tykännyt lukea ja läksyt tein hutiloiden. Matikan tunneilla olisin opettajan mukaan voinut keskittyä hieman enemmän laskuihin, joihin ilmestyi helposti laskuvirheitä. Alisuoriuduin helposti . Sen sijaan soitin äitini mukaan pitkään ja hartaasti kosketinsoittimia, jolla sävelsin ja äänitin lukuisia biisejä ikivanhalle kasetille. Se oli oikein hauskaa. Siihen paneuduin, mutta lopulta sekin jäi, ja vaihtui uuteen kiinnostukseen.Harrastukset vaihtuivat.

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että voisit olla erityisherkkä ADD?  Itse olen asiaa omalla kohdallani pohtinut viime aikoina useasti, ekan kerran jo muutama vuosi sitten. En ole kuitenkaan asiaa sen kummemmin lähtenyt tutkimaan ja välillä alkanut asiaa epäilemään itselläni edes olevan. Oppittua vai selkeä diagnoosi, tämän kysymyksen äärellä olen monesti iltojani viettänyt. Monesta tavasta on ollut vaikea oppia pois, yrityksistä huolimatta. ADD on mahdollinen ja vaikkei olisikaan, niin toivottavasti tästä voisi olla apua edes jollekin!

Yksi suurista ongelmistani on se, että olen niin impulsiivinen: sanon tai teen hyvin usein asioita ajattelematta yhtään ja kadun vasta jälkeenpäin. Olen yrittänyt  parantaa kärsivällisyyttäni, opetella ajattelemaan ennen tekoja, mutta välillä se on aika vaikeaa. Tämä piirre on vaikeuttanut sosiaalisia tilanteita.

Olen myös mahdottoman hajamielinen otus. Usein unohdan sekunnissa asian, mikä piti tunti sitten jo tehdä. Myös tavarani ovat kovia hukkumaan. Milloin hukassa ovat lapaset, milloin sateenvarjo. Milloin ne jäävät bussiin, milloin kouluun tai töihin, milloin taas kauppaan ja kotiin..Kaikenlaista tavaraa saa toden teolla olla ostamassa useaan otteeseen pitkin vuotta.

ADD: Vaikeutta tarkkaavaisuuden säätelyssä, suuntaamisessa ja ylläpitämisessä.

Mun on usein vaikea keskittyä mihinkään (pitkäjänteisyydestä puhumattakaan) ja muutun levottomaksi, jos ympärillä tapahtuu samaan aikaan paljon -mikä voi tosin liittyä myös erityisherkkyyteen. Vaikeiden tai epäkiinnostavien asioiden lukeminen on välillä haastavaa. Kirjoja en yleensä lue kovin pitkään kerralla, vaikka hyvän kirjan lukeminen kivaa onkin. Asioiden aloittamisen sijaan on paljon helpompi lykätä asioita, jotka ovat vaikeita tai epäkiinnostavia (tosin tässäkin on kyllä menty paljon eteenpäin).

Ajatukseni menevät usein sekaisin ja poukkoilevat monissa tilanteissa, eikä järki kulje päässäni kunnolla, esimerkiksi töissä, koulussa tai sosiaalisissa tilanteissa. Mun on vaikea suunnitella työpäiviäni ja työjärjestystä. Jos saan monta tehtävää yhtä aikaa, on vaikea suunnitella missä järjestyksessä niitä alan hoitamaan. Usein muistan ehkä sen ensimmäisen, jonka hoidettuani olen jo unohtanut seuraavan.

Tehtävien loppuun saattaminen voi olla ADD -ihmiselle haastavaa. Hän saattaa aloittaa monta tehtävää päällekkäin, ja lopulta ne kaikki jäävät kesken, kunnes alkaa jo uusi.

Olen herkkänahkainen. Huolehdin ja huolestun helposti.  Minulla on lyhyt pinna ja hermostun mielestäni nopeasti. Ainakin sisäisesti. Ärsyynnyn nopeasti pienestäkin harmista.

Mikä tähän kaikeen voisi auttaa? Ehkä edes se, että kirjoitan töissä työtehtäväni ylös paperille ja lunttaan siitä. Myös kännykkäni on täynnä muistutuksia, koska muuten unohdan kaiken ihan silkkaa hajamielisyyttäni. Ehkä jooga. Tai sitten vaan hakeudun sinne tutkimuksiin.

Olisi kiva kuulla kokemuksia teiltä, joilla ADD on, miten se ilmenee teillä? Mikä on auttanut?

Ulkona sataa ja on synkkää. Esitelmänikin meni koulussa”pieleen”, koska jännitti niin kovin: Menin sekaisin sanoissani, tärisin ja pääni oli aivan tyhjä. Yritin päästä mahdollisimman nopeasti pois ja sekoilin sanoissani, olo ja koko esitelmä oli mielestäni kovin sekava. Mutta…

Nyt lienee aika rauhoittua ja miettiä myös jotain hyvää. Haluan lopettaa päiväni hyvään postaukseen ja aloittaa viikonlopun ja koko syysloman hyvällä mielellä! Koska, kyllähän tässä päivässä oli hyvyyttäkin yllin kyllin:    Aivan ihania luokkalaisia, jotka kannustivat sekä rohkaisivat jännityksen kanssa. Heidän edessään on turvallista mokailla. Ja moka on lahja! Esitelmän pitäminen oli taas kerran hyvä mahdollisuus oppia ja siedättää itseään esillä olemiseen!

Haluaisin miettiä hyviä ominaisuuksia erityisherkkyydestä ja myös minusta itsestäni. Kuinka sitä herkkyyttä voisi oppia hyödyntämään, ajattelemaan sitä voimavarana ja vahvuutena -ei päinvastoin?

Mun on usein vaikea ajatella herkkyyttä positiivisena ominaisuutena. Ehkä sitä ei pidetä meidän yhteiskunnassamme arvossa ja meidän kaltaiset tuntevat itsensä helposti omituisiksi. Niin ainakin minä, kunnes tajusin olevani erityisherkkä. Se tulee aina olemaan osa minua, tekeemään minusta minut. Kaikessa on aina kaksi puolta: hyvä ja huono. Vaikka herkkyydessä on paljon omaa elämää kuormittavia  tekijöitä, niin on siinä myös paljon hyvää! Mutta mitä?

Osaan kuunnella. Meitä kuuntelijoitakin tarvitaan! Voimme tehdä maailman murheista edes hitusen pienempiä. Ja koska kuuntelen ja tarkkailen ennemmin kuin olen esillä: Huomaan helpommin epäkohtia esimerkiksi työpaikoilla (ilmapiirissä tai työtavoissa) jne. Mä huomaan epäkohdat, muut ovat innokkaita korjaamaan niitä. Hyvä työnjako, eikö vain?

Aistin voimakkaasti töissä helposti huonon ilmapiirin. Riidat kuormittavat paljon ja jäävät vaivaavaan pitkäksi aikaa. Oikein käytettynä tämäkin voi auttaa ratkomaan ristiriitoja! Täytyy vain rohkeasti uskaltaa avata se oma suu ja puuttua tilanteisiin, jotka tuntuvat epäoikeudenmukaisilta. Olen mielestäni oikeudenmukainen, enkä siedä juoruilua.

Myös hyvät tunteet tuntuu voimalla. Erityisherkkänä mikään ei tunnu tylsältä, koska tunnemaailmani on niin voimakas ja rikas! Elämässä tapahtuu paljon, vaikka en tekisi fyysisesti juuri mitään. Voimakas tunnemaailma tekee elämästä mielenkiintoista ja mielekästä, ei tylsää lainkaan! Rakastun aina täysillä ja ilokin tuntuu hyvältä jne.

Syvällisyys: Olen hirveän huono small talkissa, mutta ei kaikkien tarvitse siinä hyvä ollakaan. Haluan syvällisiä ystävyyssuhteita ja jotain merkityksellisyyttä elämään. Syvällisyys voi olla sekä taakka, että mahdollisuus -oikein käytettynä se on valtava voimavara ja saa elämän tuntumaan mielekkäältä.

Intuitio: Mielestäni intuitioni on hyvä ja vahva. Huomaan mielestäni helposti jos joku valehtelee tai häntä vaivaa jokin, vaikkei hän itse asiaa myöntäisikään. Usein se voi kääntyä helposti myös päälaelleen. Aina ei tarvitsisi myöskään pohtia ja ylianalisoida aivan kaikkea, sillä moni tulkinnoistani menee aivan väärin. Kaikkia asioita kaikissa muissa ihmisissä ei tarvitse analysoida (se menee jo vähän yli), vaan välillä voisi ottaa myös rennosti!

Elämyshakuisuus saa mut kokemaan paljon sellaista mitä haluankin. Se saa mut tekemään usein ennen kuin ajattelen. Hyvä niin, sillä liiallinen ajatellu (jota myös teen) estää usein tekemättä asioita.

Kokonaisuudessaan päivä oli oikein hyvä. Pääsen esitelmä -mokasta yli ja voin ottaa sen hyvänä oppiläksynä sekä harjoituksena tulevaan. Nyt on ihanaa aloittaa tänään alkanut syysloma! Oikein ihanaa perjantai-iltaa aivan jokaiselle.