Sinulla on valta päättää

Sinulla on valta sinun omiin tunteisiin ja omaan käytökseen. Sinulla on valta päättää miten toimit, lähdetkö tunteisiin mukaan tai uskotko mitään totena? Tunteesi eivät ole aina totta, ne eivät ole sinä. Tai oikeastaan voisi sanoa, tunne on sinulle aina tosi, mutta oma tulkintasi välttämättä ei. Tunteet eivät  aina kerro koko totuutta oikean elämän tilanteista. Se voi olla joko totta, tai pelkästään omaa tulkintaa. Voit toimia rakentavasti ja päättää kuinka ongelmia ratkot, vaikka olisit suuttunut kumppanillesi tai työkaverillesi. Vaikka ärsyyntyisit lapsen kiukuttelusta, ei sun tarvitse lähteä joka kerta lapsen kiukkuun mukaan ja ryhtyä itsekin yhdeksi uhmaikäiseksi lapseksi (vaikka voihan sekin toimia lapsen kiukutteluun, en tiedä). Aina ei tarvitse tehdä niin kuin tunne yllyttää tekemään, välillä voi myös pysähtyä hetkeksi ja vetää syvään henkeä, laskea kymmeneen ja rauhoittaa omaa hermostoa. Miettiä hetken onko tämän tunteen viesti minulle juuri tällä hetkellä totta. Vaikka olisi, hyödyttääkö huutaminen (joskus näinkin käy)? Jos tulkitset toisen sanomisia tai menemisiä: tarkista toisen näkökulma asiaan. Älä syytä, kerro omasta näkökulmasta käsin. ”Minusta tuntuu…”.  Ja muista: Hyviä tunteita kannattaa usein uskoa. Rakkaus tuntuu niin kivalta! Tunteet pistää myös hymyilemään.

Voit tarkastella sivusta, olla tunteen vapaamatkustajana. Voit tutkia tunteitasi mielenkiinnolla: ”Jaahas, tällaista tällä kertaa. Mitä yrität kertoa minulle tänään?!” Ne ovat vain tunteita, jotka tulee ja menee lävitsesi oman mielensä mukaan miten menee (vaikka toki myös ulkopuoliset asiat ja ihmiset voivat niihin osaltaan hieman vaikuttaa). Ja aivan kuten kaikki ajatuksesi, lopulta se menee ohi ja huomiosi kiinnittyy jo johonkin muualle aivan itsestään. Ilman, että sun tarvitsee tehdä asialle mitään. Olet varmasti monesti kesken tylsän luennon huomannut ajatustesi harhailevan jossain aivan muualla, ilman että olet tehnyt asialle mitään. Voisiko tunteita verrata tähän: ne harhailee koko ajan, ja muuttuu sitä nopeammin, mitä vähemmän kiinnityt ja yrität muuttaa niitä? Ne harhailee ja kiinnittyy uusiin aistiärsykkeisiin jatkuvasti.

Mutta miksi ihmeessä meillä on niin usein taipumus takertua tunteisiin? Miksi niistä on niin vaikea päästää irti? Vaikka ne menevät paljon nopeammin ohi, kun et kiinnity tai jumiudu niihin liiaksi. Vaan hyväksyt ne ja elät niiden läpi. Ja miksi niitä on joskus niin vaikea sietää? Nehän ovat ”vain” tunteita, ei mitään sen vakavampaa. Ne ovat osa elämää, ei mikään kuolemantuomio. Ne tekevät elämästä elämää. Ilman niitä olisi kuolettavan tylsää tallustaa täällä maan päällä. Ajatella, jos et saisi ollenkaan rakastaa? Ajatella, jos et pelästyisi todellista uhkaa? Ajatella, että nykyajan Suomalaisilla on tapana stressata ”turhasta”. Ongelmat eivät häviä koskaan, vaikeat tunteet eivät häviä koskaan. Ei edes hyvinvointivaltiosta. Meilläkin on oikeus valittaa, mutta liika valitus tuottaa vain liikaa stressiä. Mistä asioista juuri sinä voisit päästää irti , edes hieman? Mikä tuottaa sinulle haitallista stressiä?

Ole lempeä ja myötätuntoinen itsellesi, anna itsellesi aikaa opetella. Mikään ei onnistu heti: Välillä mennään askelia eteenpäin, välillä tulee yksi takapakki. Eikä aina voi edes onnistua. Selaista se on. Yritä elää tunteen läpi, vaikka se tuntuisikin pahalta ja vaikealta. Yritä olla kiinnittymättä siihen ikävillä ajatuksilla tai syytelyllä, muuten tunne vain pitkittyy. Jos et onnistu, hyväksy epäonnistumiset osana harjoittelua, ole lempeä ja hyväksyvä itseäsi kohtaan. ”Nyt meni näin, ei se mitään. Ensi kerralla uusi yritys, uusi mahdollisuus toimia toisin!”. Tunteet ovat oiva tilaisuus oppia toimimaan toisin. Miten sinä voisit toimia toisin suuttuneena tai rakastuneena?

Kaikki tuntevat ikäviä tunteita joka päivä. Mieti, mikä on juuri sinun tapasi tuntea niitä. Kaikilla meillä on samat tunteen, mutta samalla meillä kaikilla on myös omat erilaiset tapansa toimia niiden vallassa. Joku pohtii hiljaa mielessään, joku toinen taas haluaa puhua ja kirjoittaa niistä. Toisen tapoja tulee kunnioittaa, yrittää tukea ja ymmärtää toisen erilaisuutta. Molemmat voivat tulla toisiaan vastaan. Kun toinen haluaa miettiä rauhassa, tulee toisen antaa hänelle tilaa miettiä. Kun toinen haluaa keskustella, voi toinen ainakin olla läsnä, kiinnostunut ja kuunnella toista. Yrittää ymmärtää toisen näkökulmaa, vaikka olisikin eri mieltä. Voimme olla eri mieltä ja silti tykätä ja rakastaa toisiamme, kunnioittaa toisiamme ja toisen eriäviä mielipiteitä ja tapoja toimia. Tulla toimeen erilaisuudesta huolimatta.

Ja muistakaa, että meillä on valta omaan käytökseen. Yksikään tunne ei käske toimimaan millään tavoin, hyvin tai etenkään huonosti. Tunteet eivät ohjaile sinun käytöstäsi. Sinä teet sen ihan itse (aikaisemmista kokemuksista käsin). Suuttumus siitä, ettet saanutkaan haluamaasi, ei oikeuta sinua huutamaan vieraalle vastaantulijalle saatika omalle kumppanille. Suuttumus toisen huonosta käytöksestä ei pakota sinua mököttämään kahta päivää putkeen, passiivis-agressiivisesti ja vihaisesti. Tai vaikka erityisherkkänä imisit kaikki toisen tai omat tunteet voimakkaasti itseesi, ja sun on vaikea sietää vaikeita tunteita, ei se oikeuta sinua suuttumaan tai huutamaan toiselle. Ja minä jos kuka sen tiedän. Tunteesta huolimatta voit valita toimia toisin tunteen vallassa. Tunne ei pakota sinua mököttämään, suuttumaan, huutamaan tai olemaan passiivis-agressiivinen. Sinä päätät olla sellainen kuin olet. Ja minä jos kuka, joudun opettelemaan tätä vielä paljon. Olen kaikkea muuta kuin taitava hallitsemaan omaa käytöstäni (siksi ehkä halusinkin aiheesta kirjoittaa).

Minulla on taipumus imeä kaikkien ihmisten kaikki tunteet syvälle itseeni. Joskus tuntuu siltä, kuin tuntisin kaiken aina puolet voimakkaamin kuin kukaan muu. Mun on tosi vaikea sietää sitä vaikeaa tunnetta ja toimin yliherkästi tunteen vallassa impulsiivisesti ja huonosti. Tunteen vallassa tuntuu niin pahalta, että helposti ryöpsäytän sen pahan olon toiseen, vaikka mun pitäisi antaa myös toiselle enemmän tilaa ja rauhaa tunteä hänen omia tunteitaan rauhassa. Oppia olemaan toisen tukena entistä paremmin. Tässä kohtaa minulla on suuri työ edessä. Ja juuri tässä kohtaa mun täytyy kehittää omia tunnetaitoja, joista olen myös kirjoittanut aiemmassa postauksessani.

Minulla on todellakin valta ja vastuu omasta käytöksestäni. Minulla on vastuu muuttaa omaa käytöstäni ja käyttäytyä paremmin. Tunne ei saa ohjailla käytöstäni miten sattuu, se ei oikeuta tekemään yhtään mitään. Miksi siis suutun toiselle, kun itsestä tuntuu pahalta? Ei se suuttumus ratkaise mitään, päinvastoin: Pahentaa vain.

Ja tähän loppuun haluan sanoa: Rakkaus on ihanaa, rakastetaan paljon, pidetään kaikki toisistamme huolta! Rohkeutta on rakastaa.