Tämä elämä, korona
Olen ollut karanteenissa monta päivää, nyt jo viikon verran. Mulla on korona. Oon muun muassa lukenut, katsonut telkkaria, mietiskellyt ja käynyt jossain vaiheessa myös kävelyillä. Ja ennen kaikkea oon viettänyt laatuaikaa poikaystävän kanssa, mm. jouluelokuvien parissa! Aika on mennyt yllättävän nopeasti, mutta silti tuntuu kuin tämä ois kestänyt ikuisuuden. Aka rientää kuin siivillä ja samaan aikaan päivien tapahtumat ovat voineet mennä sekaisin keskenään. Siivosinko eilen vai kaksi päivää sitten, en enää edes muista! Ja välikö edes sen.
Tämä on tällaista päämäärätöntä haahulua kotona, samaan aikaan niin mukavaa ja niin tylsää. Vaikka odotin, että tää ois ollut tylsempää ja aika matelisi paljon hitaammin eteenpäin. Oon kuitenkin saanut lukea niin paljon kuin sielu sietää, vaikka en ookaan jaksanut lukea kovin pitkään kerrallaan. Mutta oon kuitenkin saanut luettua pitkin päivää, erilaisissa pätkissä. Yksi kirja on jo luettu, toista oon jo aloittanut. Lisäksi eräs läheiseni on lähettänyt mulle oman kirjoittamansa kirjan, mukaansa tempaava tekele sekin! Tosin sitä ei oo julkaistu, enkä viitsi vielä asiasta sen enempää paljastaa.
Niin, ja sen suurempia oireita ei oo onneksi ollut. Alkuun oli kuumetta, nyt lähinnä vaan flunssan oireita. Nenässä tuntuu vähän jännältä, koronalta ehkä. Silti haistan ja maistan. Onneksi ei tämän pahempi ole ollut! Jospa tämä ois nyt sitten sairastettu alta pois.
Ja tavallaan tämä on ollut tällaista hyvää ajattelulomaa. Ois kivaa, jos saisin ajatuksen virtaamaan ja selkeytymään tulevaisuuden suhteen. Mitä haluan tehdä? Saisinko luovuuden virran virtaamaan ja selkeytymään? Ehkä tämä on tällaista hyvää pakkolepoa kotona eristyksissä, jotta jaksan paremmin kohdata kevään tuomat haasteet. Odotan kevättä ja valoa innolla, saa nähdä mitä kaikkea se tuo tullessaan. Toivon mukaan löydän elämälleni suuntaa.
Eikä oikestaan edes harmita se, että vietämme joulun kahdestaan kotosalla poikaystäväni kanssa! Tuleepahan sellainen erilainen ja ikimuistoinen joulu kahdestaan, jes! 🙂 Tulee yhteistä muisteltavaa ja tää voi lähentää meitä. En ole myöskään mikään suuri joulusta stressaaja. Mitä sitä turhaan, kaikki sujuu kuitenkin ihan hyvin. Saadaan kuitenkin olla yhdessä ja nauttia toistemme seurasta. Sehän se kai on joulun tarkoitus, lähimmäisen rakkaus! Rakkaus on joulussa parasta. Eihän sitä muuta osaa juuri kaivatakaan. Tosin poikaystävän sisarukset on tuonut meille herkullista jouluruokaa ja on meillä myös muutama joulupakettikin kuusen alla odottamassa! Eiköhän me niistäkin saada hieman joulun tunnelmaa aikaan, vaikka eniten saamme sitä toisistamme. 🙂 Joulumusiikkia ja leffoja unohtamatta!
Miten te meinaatte viettää joulua? :)
