Tänään mietin ja tällä viikolla tein
Istun nojatuolissa kirjoittamassa tätä postausta. Olen hoitamassa kissaa nimeltä Konsta ja olo on jotenkin levoton. Se ei johdu kissasta, tykkään hoitaa ja leikkiä hänen kanssaan. Jotain pitäisi kuitenkin tehdä, mutta mitä. Pitäisikö mennä lenkille. Mieleni tekisi mennä oikein kunnon hikilenkille juoksemaan, mutta en tajunnut ottaa kunnollisia varusteita mukaan. Mikä ”loistava” tekosyy. Tietysti kävelykin on hyvästä, ei kaikessa liikunnassa tarvitse nostaa sykkeitä maksimiin. Peruskunnon ylläpito voi olla aivan yhtä hyvä, jossain elämäntilanteessa jopa parempi! Olen lukenut Antti Tuiskun kirjoittamaa kirjaa (se on hyvä, uskokaa tai älkää), ja siinä hän puhuu peruskuntoa ylläpitävän liikunnan puolesta. Se luo perustaa kaikelle. Kaikkiin tilanteisiin kaikki liikunta ei sovi. Mutta nyt, nyt mun on saatava itseni liikkeelle, se kävely kirkastaa mieleni ihan varmasti.
Kävin ulkona ja kävelin pitkin metsäpolkuja. Oli ihanaa, kuunnella tuulen huminaa puiden ja lehtien lomassa. Se ääni on jotain niin rentouttavaa. Eikä aina tarvitse olla edes kovin pitkään, saadakseen metsästä apua omaan oloonsa. Jos olo on levoton, mene metsään. Kymmenkin minuuttia voi riittää. Kuuntelin myös poks -podcastia, ja kyseisessä jaksossa keskusteltiin normeista. ”Onkohan sun heterous vain ohimenevä vaihe?” Siinä on yksi kysymys, joka voi myös kyseisen jakson mukaan herättää ajattelemaan meitä heteroita. Me heteroiksi itsemme kokevat emme joudu/ ole joutuneet kokemaan samoja haasteita kuin muuksi itsensä kokevat. Homo ei ole haukkumasana, siinä missä ei sana heterokaan ole. Molempien sanojen tulisi olla yhtä normaalia. Suosittelen kuuntelemaan jakson Veronika ja Sita osaavat puhua aiheesta hyvin!
On ihanaa olla välillä yksin, mutta nyt jo huomaan kaipaavani takaisin poikaystävän lämpöiseen kainaloon. Onneksi pääsen huomenna kotiin, vaikka tää kissan hoito niin ihanaa onkin. <3 Ai että.
Tällä viikolla oltiin muuten neljä päivää Latviassa, oli hieno reissu! Oli kiva päästä vähän ulkomaille, parin vuoden tauon jälkeen. Kierreltiin mm. Riikan vanhaa kaupunkia ja käytiin museoissa. Käytiin myös Siguldan kaupungissa ja nähtiin Gaujan -joki ja Gutmanin luola. Käytiin myös Turaidan ja Siguldan linnoissa. Maisemat oli hienot ja reissu onnistunut! Käytiin myös keilaamassa ja tuli sieltä pari kaatoakin. 😀 Nyt sitten kuumeisesti suunnitellaan jo seuraavaa reissua syksylle, toivottavasti onnistuu. 🙂 Reissaaminen on kyllä mukavaa, mutta myös kotiin on aina kiva palata. Reissut rikkovat arkea mukavasti, mutta myös se arki on mukavaa. Se on se elämän suola. Tasapaino.
