Tavallinen -Tarvitseeko aina olla niin ehdoton? Voisiko välillä lipsua?
Jos jotain päättää, täytyykö siitä pitää kiinni kynsin ja hampain? Jos päätän aloittaa kuntokuurin, epäonnistunko heti, jos yksikin treeni jää välistä? Onko se syy luovuttaa, jättää koko homma sikseen ja alkaa urheilun sijasta syömään sipsejä? Istua illat pitkät kotona katsomassa netflixiä ja syömässä herkkuja, eikä liikkua enää ollenkaan? Märehtiä yhtä välistä jäänyttä kertaa, vai antaisitko se mielummin itselleen anteeksi! Jättäisi yhden ”epäonnistumisen” taakseen ja jatkaisi eteenpäin, kohti uusia treenejä. Ei sen vuoksi ole järkeä lopettaa kokonaan! Mielestäni itsekurissa ei ole järkeä, kaikki lipsuu joskus,väistämättä, väittäisin. Itseltään ei kannata kieltää mitään. Kun kieltää karkin, ei pysty ajattelemaan muuta kuin karkkia. Se ennustaa vain pahaa: lopulta sorrut ja syöt karkkia. Miksi et vain sallisi itsesi syödä kerran viikossa tai kerran kuussa jotain hyvää? Salli itsesi myös rentoutua ja tehdä jotain ihan muuta, jotain kivaa. Aina välillä. Se vie paljon pidemmälle! Älä ole liian ankara itsellesi (paitsi jos se sopii sinulle).
Jos en liiku viittä kertaa viikossa, olen epäonnistunut, niinkö? Jos etukäteen suunniteltu suunnitelma muuttuu, mitä sitten? Virheitä sattuu aina. Elämä voi yllättää ja voimme sairastua tai nukkua huonosti. Ei se haittaa. Ehkä keho yrittää kertoa, että nyt mennään hiukan liian lujaa ja on aika levähtää hetki. Sitten nousemme entistä vahvempana ylös. Seuraava treeni sujuu 💯 prosenttia paremmin levänneenä kuin silloin väsyneenä olisi sujunut.
Sitä paitsi, suunnitelmat muuttuvat koko ajan. Vanhan tiedon tilalle tulee uutta, opimme ajattelemaan eri tavoin. En ajattele samoin kuin vuosi sitten, vuodessa oppii ja viisastuu vaikka kuinka! Ja suunnitelmat voi muuttua vaikka lennosta! Viime viikolla suunnitelma oli treenata kovaa 6 kertaa viikossa, mutta nyt huomaan saavani parempia tuloksia kolmasti viikossa.
Ei kai tämä elämä ole mitään joko-tai elämää, kaikki tai ei mitään. Elämässä on myös erilaisia kausia ja värejä joko-tai elämän välissä. Se on täysin ookoo. Kesällä keskityin enemmän ulkoiluun ja kesästä nauttimiseen. Mun kesätyö oli fyysistä, se hyötyliikunta kävi hyvin liikunnasta. Nyt aloin käymään kevyesti salilla. Teen sitä niin kauan kuin huvittaa, katsotaan mitä tulevaisuudella on tarjottavana. Ei salilla ole pakko käydä koko vuotta joka viikko, jos ei sitten halua. Suunnitelmat ja lajit voi muuttua ja vaihdella. Välillä voi tehdä vähän kevyemnin, ei kannata stressata. Se saa mut vain flunssailemaan. Pöh. Olen ehkä aikaisemmin ollut aivan liian ehdoton ja suorittanut urheilua. Se hävitti siitä kaiken ilon. Elämä ei ole suoritus. Elämä on elämää.
Millaisia liikkujia te olette? Ja hyvää alkavaa syyskuun viikonloppua kaikille 🌞