Tavallinen – Ulkopuolisuuden tunne, tunne siitä ettei kuulu mihinkään…
Miksi tunnen ulkopuolisuutta niin helposti ja vahvasti? Miksi sallin menneisyyden ulkopuolisuuden vaikuttaa elämässäni edelleen? Miksi en pääse eteenpäin, miksen osaa vain päästä jo irti?! Miksi se tunne on niin voimakas,miksi se saa minut voimaan pahoin? Tunnen sen vuoksi helposti myös katkeruutta, vihaa, kateutta ja häpeää, hylätyksi tulemisen pelkoa. Huonomuutta ja kaikenlaista muuta. Mikä mussa on vikana, kun tunnen ettei mua pidetä yhtä hyvänä ystävänä kuin muita? Jään helposti syrjään, muiden ryhmäytyessä ja ystävystyessä keskenään. Eikä sekään ole väärin, että muut ystävystyy. Omista tunteista puhumattakaan. Se johtuu kai omasta hiljaisuudesta, siitä etten kauheasti puhu tai mene mukaan. Ja paljon on myös omassa päässä vääristyneitä uskomuksia, jotka ovat syntyneet elämän varrella. Niitä omia ajatuksia ei kannattaisi ehkä aina uskoa.
Kun olen vaikka kahden tai kolmen kaverini seurassa, jään helposti ulkopuolelle, muiden vain puhuessa keskenään. Olen se kuuluisa kolmas pyörä. Kaksi muuta vaihtavat katseita keskenään kun ohi kävelee hassuissa vaatteissa kävelevä henkilö, tai viereisessä pöydässä humalaiset puhuvat tyhmiä. Minuun päin ei edes vilkaista. Tai Aliaksessa se selittävä henkilö selittää muille ryhmäläisille jotain, ja katsoo kaikkia muita paitsi mua… He tuskin ajattelevat sen olevan mitenkään kovin ihmeellistä, mutta minusta se on aina tuntunut aika pahalta. Kun minuun ei katsota, se tuntuu siltä, ettei mulla ole niin väliä kuin muilla. Minut on helppo unohtaa. Ehkä se kaikki on vain muille luontevaa ja helppoa, toisin kuin minulle? Ehkä muut ovat vain tottuneet siihen, että mä olen se hiljainen, sellainen henkilön, joka ei paljon puhua pukahda? He ovat tottuneet siihen, että vetäydyn helposti sivuun, enkä tee hirveästi aloitteita itse.
Katseella, sillä on suuri voima. Kun sinuun katsotaan, tunnet itsesi arvokkaaksi. Toinen osoittaa sillä sen, että haluaa puhua myös sinulle, ottaa sinut mukaan keskusteluun. Se osoittaa sen, että muilla, myös minulla, on keskustelussa väliä.
Miksi se on niin vaikeaa keksiä puhuttavaa? Miksi pää tyhjenee? Miksi minun on vaikea katsoa silmiin ja muuttaa jännittyneet kivikasvoni lempeän hymyileviksi? Rennoiksi.
Minulla on vahva uskomus siitä, etten ole arvokas omana itsenäni ja mun täytyy muuttuu, jotta voisin kelvata. En kelpaa ystäväksi. Pitkään olen yrittänyt muuttua, muuttaa itseäni toisenlaiseksi, jotta saisin ihmisiä ympärilleni. Mutta tosiasiassa olen tavannut liikaa vääriä ihmisiä. Pelännyt liikaa pakkeja ja torjuntoja, joita tulee väistämättä aivan kaikille. Kukaan ei välty kolhuilta, kaikkia ei voi miellyttää. Minä olen ollut elämäni ajan varsinainen kameleontti, joka yrittää olla aivan kaikille mieliksi. Yrittänyt muuttaa omaa käytöstä jokaiseen seuraan sopivaksi. Unohtaen samalla sen, kuka aito minä oikein on.
Omat vääristyneet uskomukseni ovat kai syntyneet jo viimeistään koulussa, kun olin aina yksin. Vietin kokonaisen ylä-asteen vailla ystäviä, porukan ulkopuolella. Se sai mut uskomaan, etten kelpaa näin. Lukuisat epäonnistumiset ja hylkäämiskokemukset myös aikuisena, ovat vaikuttaneet tähän herkkään mieleen. Vaikka niitä edelleen tapahtuu kaikille joskus. Mutta minä olen lannistunut niistä, pelkään koko ajan, että palaan takaisin sinne ylä-asteen penkille. Olen katellinen niille, jotka osaavat olla ihmisten kanssa luonnostaan. Niille, joilla on ollut läheinen ystäväpiiri lapsuudesta saakka. Olen vihainen ja katkera itselleni, miksi olen itse antanut elämäni mennä näin? Mutta nyt alan ymmärtämää hiljallen sitä, etten tehnyt kaikkea tätä tahallani. Olen vain yrittänyt parhaani, niillä vähillä sosiaalisilla taidoillani, mitä minulla on kulloinkin ollut. Ja aina voi oppia uusia taitoja, sosiaalisia taitoja. Ja onneksi voin lähentyä nykyisten ystävieni kanssa entisestään, onneksi heitä nyt on! Kiitos teille <3
Niin ja vielä yksi asia, miksi ujoa pidetään usein epäluotettavampana kun rohkeaa ihmistä, joka tuo itseään paljon esiin? Tuleeko se epäluotettavuus itsetuntemuksen puutteesta? Ujon vähäisestä ulosannista? Herättääkö se teissä epäluotettavuutta? Ajatuksia?