Tavallinen -Minun ei tarvitse… Ja minulla on lupa…

Liian usein me mietimme omissa valinnoissame muita. Miellytämme muita, vaikka oma sydän sanoisi täysin vastakkaista kuin toisen halu… Mutta teemme silti, autamme toista oman jaksamisen rajamailla. Miksi? Miksi minä näen ihmisiä, vaikka olen väsyttämässä itseäni liiallisella suorittamisella ja ainoa mitä tarvitsen, on pari päivää lepoa. Elämä ei ole suorittamista, elämä on elämistä. Elämistä omilla ehdoilla, ei muiden. Muut eivät elä sinun elämääsi, he elävät omaansa. Ala sinäkin elää omaasi, miettien omaa parastasi.  Ole keskeneräinen, hyväksy harjoittelevasi koko lopun ikääsi. En usko olevani ainoa, jolle Ei -sanan sanominen on vaikeaa, eikä tämä kirjoitus ratkaise ongelmaa kokonaan. Mutta ainakin asioiden tiedostaminen auttaa elämässä eteenpäin, kehittymään sellaiseksi ihmiseksi, joka haluaa olla. Ole rohkeasti oma itsesi, tee rohkeasti haluamiasi asioita. Olet sen ansainnut, olet ihana. Keskeneräinen ja täydellinen. Oma hyvinvointi ei ole itsekkyyttä, oma hyvinvointi auttaa myös muita. 

 

…. Minun ei tarvitse sanoa kyllä vaikka oikeasti haluaisin sanoa ei. Minulla on lupa kieltäytyä ja sanoa ei. Ei , juuri nyt en jaksa. Tällä kertaa ”kyllä” kuormittaisi liikaa.

… Minun ei tarvitse pyytää anteeksi omia tunteitani ja omaa kokemusmaailmaani. Se voi olla erilainen kuin sinun, eikä kummankaan ole väärin. Tunnemme oikein kaikki.

… Minun ei tarvitse miellyttää kaikkia. Se on täysin mahdotonta ja vie vain turhaa energiaa, jonka voisi käyttää johonkin aivan muuhuun! Se riittää, että miellytän itse itseäni. Ja läheisiäni, kunhan se ei kuormita mua itseäni liikaa. Hyväksyn, ettei monikaan ihminen tule koskaan tykkäämään minusta.

…Minulla on myös lupa sanoa kyllä, esimerkiksi niihin asoihin joihin haluaisin, mutta jännittää vain vähän liikaa. Jos jännityksestä huolimatta haluaisin vastata johonkin ”kyllä” tai ”ehkä”, vastaa kyllä!

…Minulla on lupa yrittää parhaani ja katsoa mihin se riittää. Ja oppia elämään epäonnistumisten kanssa. Hyväksyä ne, hyväksyä jännitys. Se kuuluu elämään. Pelon vuoksi ei kannata lakata edes yrittämästä.

…Saan olla armollinen itselleni. Älä turhaan soimaa ja syyllistä itseäsi menneistä tai pelkää liikaa tulevaa. Yritä joskus nauttia hetkestä, edes pienen hetken verran. Pian on jo myöhäistä, sillä tämä hetki on jo mennyt. Tämä on viimeinen kerta kun koen tämän hetken. Elät jokaisen hetken vain kerran, tee kaikista hetkistä elämisen arvoista. Ajatella, olet elossa!

…Minulla on lupa kehua muita, arvostaa muita ja puhua muille kauniisti. Olla avoin ja rehellinen. Kohdella kaikkia niin hyvin kuin kulloinkin vain osaan.  Pyytää ja antaa anteeksi tarvittaessa.

…Minulla on lupa asettaa itselleni (ja muille) rajoja ja pitää niistä kiinni!

….Minulla on lupa pitää omasta hyvinvoinnistani huolta ja tehdä asioita, mitä haluankin!

…Minun ei tarvitse ajatella liikaa eikä ylianalysointia. Se kuormittaa. Eikä ajatukseni yleensä edes pidä paikkaansa, miksi siis uskoa niitä? Vaikka olenkin erityisherkkä ja osaan myös lukea muita ihmisiä hyvin, niin osaan lukea heitä yhtä usein myös väärin. Liika on aina liikaa!

…Minulla on lupa olla muille ystävällinen… Minun ei pidä olla kenellekään ilkeä, vaikka kuinka harmittaisi…

…Minulla on lupa tehdä minun elämästäni minun näköistäni ja rakastaa itse itseäni!

…Minulla on lupa puhua itsestäni kauniisti. Kehua itseäni ja arvostaa minua. Kohdella itseä niin hyvin kuin kullakin hetkellä osaan. Minussa on paljon hyvää!

Mitä sinun ei tarvitse enää ja mitä sinulla on lupa tehdä sinun elämässäsi?